White & blue

Pingviinimarssi

2012-01-28T20:23:00.000+02:00

Kun näin tämän pingviinijoustiksen Metsolan palalaarissa, olin ihan myyty. Pikkuinen sai sitten parikin pingviinipaitaa. (Ja isommallekin on oma pingviinipaita valmistunut mutta kuvaaminen on vielä suorittamatta :))

Tämä raglanhihaisen paidan kaava on Ottobre Designista (jokin viime vuoden numero). Koko oli 86cm mutta ilman saumavaroja. Hihoista tuli hieman kapeat mutta muuten olen paitaan tyytyväinen. Paitsi että taas kerran taistelin kauluksen resorikanttauksen kanssa. Jokainen paita, johon tuota kyseistä resoria olen leikellyt on löpsähtänyt, kun resorin on kantannut kaulukseen. Kun nyt ei ihan ekoista resorikanteistani ole kyse, olen alkanut epäillä, että tämä erä ruskeaa resoria on jotenkin sekundaa :-(

Tämä pingviinipaita on valmistunut jo viime vuonna mutta jäänyt kiireessä bloggaamatta. Sama kaava kuin yllä mutta saumavaroilla - tuli liian iso mutta lapsihan kasvaa. Keltainen resori toimi ongelmitta. Rintaan applikoituna pingviinijoustofroteesta leikattu pingviini (olin juuri ostanut Berninaani applikointipaninjalan ja piti testata - hyvä oli!). Keltainen trikoo on jämäpala esikoisen Batman asuun käytetystä trikoosta ja harmaa trikoo on iskän vanhaa Espritin T-paitaa, joka jo osittain sai uuden elämän pikkuisen tonttupaidassa.

Batman-kemut

2012-01-16T10:16:00.000+02:00

Nelivuotiaan synttärijuhlat järjestettiin loppiaisena. Liekö sitten johtunut aikaisemmin ompelemastani Batman-asusta mutta varmaan jo kesästä asti meillä oli puhuttu Batman-synttäreistä.

Teema ei ilmeisesti ole tällä hetkellä kuuminta hottia, koska asiaankuuluvan rekvisiitan löytäminen oli lähes mahdotonta. Kekseliäs äitihän ei silti lannistunut vaan teki sokerimassasta kuorrutetun keltaisen kakun, johon tuli päälle Batman-logo ja reunoille Gotham-city Kick-patukoista muovattuna.

Pöytään keltainen liina ja mustat astiat ja seinään Batman-viiri, joka löytyi juhlaliikkeen poistokorista. Ja kattokruunuun randomeja ilmapalloja. Lapset viihtyivät ja sehän on tärkeintä :)

Meidän nelivuotiaamme osaa laskea numerot sataan asti sujuvasti. Isompia numeroita vielä harjoitellaan. Kirjaimet ovat jokseenkin hallinnassa ja niiden piirtämistä harjoitellaan. Värityskirjat ja erilaiset numeroidenyhdistelytehtävät, labyrintit etc. ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän. Lautapelit, kuten esim. Kimble ja Afrikantähti ovat pop ja sääntöjäkin pystyy noudattamaan.

Pikkuveljeä hellitään rajusti ja toisinaan vähän kiusataankin mutta ei kuitenkaan pahasti. Vain, jos äidin huomiosta pitää kilpailla. Aika usein kyllä pitää :) Uhmaikää podetaan vielä mutta uhmasta on tullut ovelampaa, eikä enää heittäydytä maahan huutamaan (paitsi jos sattuu nukahtamaan automatkalla ja joutuu herättämään puolen tunnin tirsojen jälkeen - muutenhan meillä ei päiväunia nukuta). Sen sijaan omaa tahtoa ilmaistaan esim. kaameilla uhkauksilla: " Jos en saa, mitä haluan, en enää ikinä lähde kaverin synttäreille!"

Kuluneen vuoden aikana on mm. myös opittu pyöräilemään sekä pysymään pystyssä suksilla ja luistimilla. Nelivuotias on vilkas, älykäs, sosiaalinen ja mukava seuramies. Ihana poikanen. <3

Uusi vuosi, uudet langat

2012-01-05T21:35:00.000+02:00

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Uusi vuosihan aloitetaan perinteisesti lupauksilla. Tässäpä omani:

* lupaan neuloa uusia ihania juttuja

* kokeilen uusia ennen kokeilemattomia lankoja

* kuten viime vuonnakin lupasin, yritän elää ja kuluttaa kohtuullisen ekologisesti

* en osta itselleni uusia vaatteita, vaan koluan löytöjä kirppiksiltä tai teen itse (poikkeuksena sallittakoon mahdollisesti töihinpaluun aiheuttama asupaniikki)

* pidän kangasvaraston kurissa - uusi kangas, uusi ompelus....

* yritän ottaa rennommin, kun on tilaisuus rentoutua

Mutta missä viipyy lupaus lankavaraston kurissa pitämiseen? Noh, sen kanssa peli on jo menetetty. Puolustuksekseni voin vain sanoa, että....äh.. osa tuli hamstratuksi jo viime vuoden puolella. Oranssi Rowan Felted Tweed oli Lumoavassa joulukalenterialessa. Koska koko vuoden olen ollut ostamatta mitään kovin kallista itselleni, päätin joululahjoa itseni langalla, joka muuten jäisi hintansa vuoksi hyllyyn. Samaan syssyyn oli otettava mukaan vyyhti Dropsin Lacea alpakkajuhlien vuoksi. Kun sai alennuksella...

Vihreä lanka on kasvivärjättyä suomenlampaan villaa Virpi Julkuselta. Ostos on tehty Tuiran apteekin torilta, jossa Joulun alla oli käsitöitä ja vaikka mitä ihanaa tarjolla.

Taustalla oleva ruskea vyyhti ja edessä oleva kirjava vyyhti löytyivät pikapiipahduksella kirpparilta! Molemmissa lienee kyseessä Nauravan Lampaan myymä suomenlampaan villa. Tuossa kirjavassa vyyhdissä oli lappu, joka kertoi olevansa käsinvärjättyä Ehtaa Villaa. Kirpparilta löytyi myös neulekirja, joka oli pakko investoida, vaikka yleensä hyädynnän kirjastoa. Mutta koska rakastan palmikoita, Punokset Puikoille kirja oli pakko investointi :) Tuon kirppiskäynnin vuoksi olenkin ihan fiiliksissä - esikoinenkin sai uudenkarheat luistimet, joten kyllä kannatti piipahtaa!

Valmiita töitäkin olisi mutta en vain saa niitä kuvattua/pingotettua/viimeisteltyä. Lupaan vielä ryhdistäytyä. Kunhan esikoisen 4-vuotissynttärit on juhlittu alta pois. <3 Siispä juhlajärjestelyjä jatkamaan!

White Christmas

2011-12-27T19:41:00.000+02:00

Oliko sinulla valkoinen Joulu? Meillä oli. Vietimme paljon aikaa autossa mutta pääsimme ihmeen vähällä huudolla pitkän matkan taakse ja takaisinkin. Pukki ja tonttukin muistivat ja lapset leikkivät kohteliaasti kaikilla saamillaan lahjoilla. Eikä edes pehmeitä paketteja hyljeksitty.

Mummi sai lahjaksi valkoisen pitsihuivin.

Olen ollut sitä mieltä, että pitsineuleet eivät ole minun juttuni.Pitsineuleissa (ja kirjoneuleissa) minulla on se ongelma, etten voi seurailla mitään kaaviota, koska pienet riiviöt hukkaisivat tai piilottaisivat sen kuitenkin äidiltä, enkä enää muistaisi, missä kohtaa olen menossa. :)

Päätin kuitenkin antaa pitsille vielä tilaisuuden. Mallineule löytyi vanhasta SK:sta ja oli sen verran yksinkertainen, että minäkin sen opin ulkoa.

Seuraava haaste (tai ärsytys), joka piti kohdata, oli huivin pingotus. Mutta koska huivi näytti alunperin tältä:

... sitä ei voinut jättää pingottamattakaan. Siispä kastelemaan - ja pöllimään lasten koottavan kirjainmaton palasia. Eli hyvin vakavalla pohjalla pingotellaan :-)

Lanka: Drops Alpaca, lähes 100g
Puikot 3,5mm
Malli: SK 5/2009 Tähkä-pitsineulehuivi

...ja kyllähän se siitä ihan kummasti oikeni. Taidanpa siis jatkossakin pingottaa enemmän :D Olkoon se samalla uuden vuoden lupaus, jos en ehdi muita lupauksia täällä blogistaniassa tekemään. Siltä varalta, että tämä on vuoden viimeinen jorina, toivotan jo nyt kaikille täällä poikenneille oikein ihanaa Uutta Vuotta!

Henkkamaukan ja Esprit'n uusiofuusio

2011-12-18T12:10:00.000+02:00

Pikkuinen tarvitsi tonttupaidan. Koska tuollaisen asusteen käyttöikä on aika lyhyt, päätin säästäväisyys- ja ekohörhöilysyistä rääkätä ompelukonetta ja kierrättää tarkoitukseen sopineen henkkamaukan punaisen perus t-paitani. Kokopitkiin hihoihin ei riittänyt punaista kangasta, joten anastin lisäpalaset iskän ajanpolttamasta ja osin jo reikäisestä Esprit'n teepparista, joka oli menossa roskiin. Ihan kivan jouluisesti tuo harmaa passaa punaisen kanssa, ainakin omasta mielestäni.

Valkoinen resori on uutta mutta jostain loppuunmyynnistä ostettua (hinta taisi olla 50ct n. puoli metriä...). Ja kamalan venyvää - piti ommella vielä nepparitkin kaulukseen, jotta pahin löpsötys asettuisi. Nyt jos joku ystävällinen sielu osaa kertoa, miten voi päätellä kantattavan resokaitaleen pituuden kulloinkin sopivaksi niin saa avautua!

Hihansuihin resori sujahti vähän nätimmin. Ja iskän t-paidasta tuli myös tuotemerkki kaupan päälle :D

Sovituskuvaa. Pikkutontulla ei vaan oikein pysynyt tonttulakki päässä. Kaava paitaan on sama kuin aikaisemmin ompelemassani vauvan tilkkupaidassa ja Metsolan kankaasta ommellussa autopaidassa. Ainoastaan hihoja muokkasin vain sen verran, että sain pitkät resorit laitettua lisäksi.

Kortteja ja tonttuja

2011-12-13T13:55:00.000+02:00

Oho. Olenpas ollut kauan bloggaamatta. Syitäkin on, mm. kaksi kertaa kahden viikon sisään tehty kuopuksen korvien putkitus ja siinä välissä ja ohessa olleet uuvuttavat sairastelut. Puuh, kunpa tämä toinen putkitus onnistuisi ja pikkuinen saisi viimeinkin olla terveenä.

Mukavammasta päästä kiireitä oli se, että lelukutsutkin tuli järjestettyä ja kivasti menivät. Vähän esikoisen tulevia synttäreitä ajatellen harjoittelin leivonnaisten koristelua sokerikuorruteella ja muitakin kokeilukakkuja tuli tehtyä.

Mutta asiaan. Muistin kerrankin ottaa kuvia parista askartelemastani joulukortista:

Tarvikkeet ostin Oulun Käsityömessuilta jo lokakuussa (kai se oli silloin...?)

3D-kuvat ja koristepaperit ovat Sinellin kojusta, korttipohjat ja ääriviivatarrat jostain toisesta. Kortit ovat avattavia ja sisällä on kuva meidän pikkutontuista piparin leivonnassa. Pienemmällä tontulla on päällään kierrätysompeluna tekemäni tonttupaita. Ehkäpä postaan siitä ja toisestakin kierrätysompeluksesta vielä erikseen.

Lisäksi joulutervehdyksen koristeeksi tein vielä lumihiutale-kuvioleikkurilla lumihiutaleita. Olin sen verran laiska, etten jaksanut ottaa korttien sisäpuolesta kuvia mutta eiköhän idea tullut selväksi :D Kortteja lähti iso nivaska mutta enemmänkin olisi voinut askarrella.

Parit synttärikortitkin olen tässä välissä askarrellut mutta kun tulee aina tehtyä kaikki suunnilleen samalla hetkellä kun jo pukee lapsia ja itseään lähtövalmiiksi juhliin niin ei juuri muista noita kuvia räpsiä. :)

Pumpulinpehmoinen lapasperhe valmis

2011-12-01T14:23:00.000+02:00

Sain itseäni taas niskasta kiinni ja viimeistelin eilen illalla pikkuisten lapaset. Hyvissä ajoin ennen Lapaskuun loppua siis :)

Melko jämälankalapasia näistä tuli ja esikoisen lapasessa lanka loppui kesken niin, että piti jatkaa eri merkkisillä jämillä. Toisesta peukalosta tuli sitten vähän eriparinen mutta oikeastaan ihan hauska noin. Esikoinen tykkäsi niin, että halusi koko aamun viettää lapaset kädessä, joten en sitten varmaan ihan flopannut, niinkuin taannoisessa Nalle-slipoverissa...

Pikku-ukolle pienemmät peruslapaset. Molemmissa lankana vauvan kirjoneuletakista ylijäänyttä Dropsin Merino Extra Finea. On varmaaankin muuten lempilankani tähän asti, joten ihana oli näitä tehdä. Niitä langanpäättelyitä lukuunottamatta siis :) Nyt on kaikki ihqut Dropsin merinot kulutettu viimeistä senttiä myöten - ja esikoisen lapasta jatkoin vielä omista lapasistani ylijääneellä Lana Grossa Bingolla. Sitä ei paljon tarvittu ja valkoisen sävy oli juuri oikea. Pehmoisia ja lämpöisiä tuli! Tulis nyt van se talvikin tänne vielä. Me ollaan valmiita!

Käsinepariskunta hämmentämässä

2011-11-29T15:15:00.000+02:00

Sunnuntaisella leikkipuistoreissulla muut leikkipuistoilijat saattoivat hämmentyä omituisesta perheestä, joka kuvasi toistensa käsineitä.

Toinen esitti nolona noloja sormileikkejä.

Toinen pesi käsiään näkymättämällä vedellä.

Nämä ovat Lapaskuun mahdollisesti viimeiset tuotokset. Yllä olevat sormikkaat miehelle neuloin November Lady Sweaterin jämäseiskavekasta ilman ohjetta. Perfektionisti mies teetti sormet aina uusiksi, kunnes olivat juuri oikean pituiset. Siksipä seuraava tuotos oli lapaset :D

Valkoisissa lapasissa lankana oli ihanaakin ihanampi Lana Grossa Bingo, 100% merinovilla, joka kestää konepesunkin. Tuntuuu ihan pumpulilta käsissä. Terävillä bambupuikoilla lanka tosin säikeentyy helposti, joten tarkkana piti olla. Kuvio ei ihan pääse oikeuksiinsa, koska käteni on liian kapea :-/ Malli on uusimmassa SK:ssa oleva japanilainen lapasmalli. Olikohan se nimeltään Runotyttölapanen? Jokin virhe mahtoi ohjeessa olla tai sitten minä taulapää en vain ymmärtänyt miten sitä ohjeen mukaista "kohoneuletta" piti neuloa. Ohjeen mukaan olisin mielestäni pudottanut aina yhden silmukan palmikoidenkierroissa. Kieputin sitten maalaisjärjellä soveltaen, my style. Tuosta samasta mallista (vähän paranneltu painos) on puikoilla oliivinvihreästä Nepalista mutta ei ehdi Lapaskuuhun. Ehkä sitten pukinkonttiin.

Pienokaisten uudet lapaset sen sijaan ovat viimeistelyä vaille valmiit. Sitten olis koko Lapasperhe valmis :)

Lumisukat arvonnan voittajalle

2011-11-28T09:16:00.000+02:00

Taannoisen arvontani voittaja Tankku toivoi valkoisia palmikkosukkia.

Kuvausideat ja hetket ovat vähän vähissä mutta onnistuinpas dokumentoimaan sukat jokseenkin päivänvalossa :)

Vaikka sukat valmistuivat jo viime viikolla, on postitus vielä suorittamatta. Tällaiset kuitenkin tulossa ovat - toivottavasti kokokin on suunnilleen oikein! :)

Lankana valkoinen 7 Veljestä, puikot 4mm bambut. Mallihan on tämä vanha lempparini ja ohje Novitan.

November Lady Sweater

2011-11-20T11:09:00.000+02:00

Viime aikoina olen tikutellut aika ahkerasti. Välillä ei ole ollut ihan varmaa, kumpi vie, puikot vai nainen. Lapsetkin ovat saaneet (nauttia) einespainotteisempaa ravintoa tämän pakkomielteen vuoksi :-/ Nyt on kuitenkin aika palata ruotuun, sillä pakkomielteen kohde on vihdoin viimein valmis. Kaksi kuukautta siihen menikin - toki kaiken muun ohella :)

Jokainen Ravelryssa surffannut neuloja on varmasti törmännyt tähän malliin. Kyseessähän on Pamela Wynnen February Lady Sweater. Nerokas ja helppo ja ilmainen neuletakkimalli, joka neulotaan ylhäältä alaspäin ilman saumoja. Ohje löytyy suomeksikin täältä.

Kuten usein isompien projektien jälkeen, tässäkin tuli varsinaisen neulomisen valmistuttua pidettyä jonkinlainen taidepaussi. Langat lojuivat päättelemättä ja napit ompelematta. Jotenkin viimeistelemätön työ vaikutti aika epäonnistuneelta (ks. edellisen postauksen epämääräinen mytty). Nyt kuitenkin, kun napitkin ovat paikoillaan voisin kuvitella käyttävänikin tätä neuletakkia. Vuoden toisenkin isomman projektin kanssa olen päässyt viimein sinuiksi, kun ilmat ovat kylmenneet. Toivottavasti tästäkin tulee käyttövaate.

Lankana toimi varsin mainiosti suklaanruskea 7 Veljestä. Menekki oli reilut kolme kerää, joten kovin hintavaa neuletta tästä ei tullut. Haaveilen, että jonakin päivänä neulon saman mallin jostain vähemmän karheasta, ylellisestä langasta. Itseni tuntien en kuitenkaan mene vannomaan, että niin tekisin, sillä on se vaan aina niin mukavaa/jännittävää kokeilla uutta mallia :) Oli miten oli, olen nyt suuresti viehtynyt näihin top down-neuleisiin, joissa säästyy turhilta saumoilta. Olkoonkin, että siinä vaiheessa, kun neuloo viimeistä hihaa, alkaa neule olla jo melko painava käsitellä.

Nyt on sitten edessä monta pienempää projektia ja Operaatio Pukinkontti. Samallahan voi surffailla Ravelryn ihmemaassa ja etsiä sitä seuraavaa suurprojektia. Haaveilen esim. piiitkästä palmikkoneuletakista ja neulemekosta. Vihjeitä hyvistä malleista otetaan vastaan! ;)

Mutta nyt tämä lähtee tekemään piparitaikinaa ja sen jälkeen, jos lapsukaiset sen sallivat, taitaa polkaista ompelukoneeseen vähän vauhtia! Ihanaa pakkassunnuntaita kaikille!

Valon kaipuuta

2011-11-14T13:57:00.000+02:00

Olen tikutellut ruskeaa lankaa aivan loputtoman pitkään. Tuloksiakin on kyllä tullut, tässä vilaus:

Kunhan saan langat pääteltyä ja napit paikoilleen, on November Lady Sweater vihdoinkin valmis!! Samoin tein tuli neulottua loppulangoista iskällekin jotain ruskeaa. Näistä lisää, kunhan tarjolla on parempaa kuvamatskua :)

Tämä pimeys ja tummat langat ovat sen verran uuvuttavia, että lauantain lankaostokset olivat valkeita, valkeita ja valkeita. On kuulkaas tuon ruskean rupeaman jälkeen aika valoisa fiilis saada työstettäväksi Jotain Valkoista.

Aamun sarastuksessa arvottiin voittaja

2011-11-08T12:15:00.000+02:00

Arvonta tapahtui perinteisellä hatustavedolla.

Onnetterena toimi Herra Hevisau... eiku Isoveli.

Ja voittaja on...

Tankku!

Onneksi olkoon!

Tankku kirjoitti näin:

"Onnea myös minun puolestani - kolmella arvalla mukaan! Sukathan ne minunkin mieltäni ja varpaitani lämmittäisivät joten niitä tavoittelen. Ja tuollaisia palmikkosukkia mulla ei vielä olisikkaan:) Jalka kokoa 39-40."

Eli kuinka ollakaan, nyt saat ne puuttuvat palmikkosukat! :) Ilmoittelehan minulle yhteystietosi ja väritoiveesi (Whiteandblue100@gmail.com) niin pistän sukat puikoille mahdollisimman pian - ties vaikka ne ehtisivät jo hyvissä ajoin ennen pukkia lämmittämään varpaita :)

Sydänlapaset

2011-11-07T10:37:00.000+02:00

Olen elänyt kovin kiireistä elämää viime aikoina. Viikonloppukin kului siivillä yksin lasten kanssa. Onneksi iltamyöhällä kuitenkin kerkisi hetken hengähtää puikkojen kanssa. Neuloin tällaiset sydänlapaset. Nämä ovat siis Lapaskuuni ensimmäinen virallinen tuotos.

Vellamoista oppineena halusin tehdä jotain hyvin yksinkertaista kirjoneulekuviota, jota ei tarvitse koko ajan tiirata ja ajatella. Kun en heti löytänyt sopivaa netistä, päätin harjoitella sitten neulesuunnittelun alkeita ihan itse ja piirsin ruutupaperille simppelin sydämen.

Kämmenpuolelle tuli vielä yksinkertaisempaa pystyraitaa ja peukalo on ihan tavallinen ilman kiilaa.

On muuten haastavaa ottaa kuvia omista käsistä :) Ja nyt kun valoa on niin kovin vähän, tuntuu ettei mitenkään saa kunnon kuvia aikaan :(

Lanka Tico Tico musta ja pinkki-lila
Puikot 2mm ja 2,5mm
Malli oma

Jäihän tuota Tikutikua vieläkin ja mielessä lähti laukkaamaan se, miltä näyttäsi tällainan valko-turkoosi yhdistelmä vaikkapa kämmekkäissä. Se voisi olla vähemmän synkkä. Nyt tarvis iloa ja väriä elämään. Pitää järjestää!

Kohtahan päästään jo arpomaan! Koetan julkistaa voittajan huomenissa, jos vain suinkin ehdin.

Tervetuloa taas uusille lukijoille! Kunhan saan järjestettyä itselleni vähän aikaa, käyn kurkkimassa paremmin teidän kaikkien blogeja. Osassa olenkin jo käynyt ja kivoja blogeja olen löytänyt!

Vielä ehtii arvontaan!

2011-11-06T09:26:00.000+02:00

Aikaa on vielä huomisiltaan iltaan asti!

Palkintoinahan oli toiveiden mukaiset sukat, sukkalankaa tai virkattu kori. Väritoiveita voi esittää ja pyrin ne mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan.

Osallitumaan pääsee tästä:

UFO-sormikkaat

2011-11-04T21:32:00.000+02:00

Päätin osallistua Sukkasadon jälkeen vielä Lapaskuuhunkin. Mutta, koska kesken oli jo yksi UFOutunut lapaspari, päätin neuloa ne ensiksi loppuun. Mutta kuinkas sitten kävikään? Niistä tulikin sormikkaat :) Taitavat olla muuten ekat koskaan neulomani sormikkaat. Nämä mahtuvat hyvin talvipakkasilla myös kintaitten alle lämmittämään.

Lankana Nalle Kesä, puikot 3mm. Tykkään tuon langan sävyistä kovasti. Aikaisemmin tuosta samaisesta langasta valmistuivat nämä polvisukat, joista juttua täällä.

Muistakaahan osallistua arvontaani, os ette ole sitä vielä tehneet!
(Oikealta sivusta löytyy kuvake, josta pääsee perille;)

Vauvavuosi

2011-10-31T09:07:00.000+02:00

Viikonloppuna juhlimme haikeina vauvavuoden päättäjäisiä, eli 1-vuotissynttäreitä. Itse vuosikas oli kovin hämmentynyt moisesta tohinasta ja kynttilän puhalluksessa isoveli sai auttaa. Lahjat kyllä olivat mieluisia. (Isoveli avasi paketit enemmän kuin mielellään! ;))

Vauvavuosi oli ihana ja kamala. Aika, joka ei koskaan enää palaa. Mittaamattoman arvokas. Olen onnellinen, että saan vielä hetken olla kotona lasten kanssa, sillä niin paljon tapahtuu pienen lapsen elämässä niin lyhyessä ajassa.

Ensimmäinen vuosi on se, jonka aikana tapahtuu eniten. Minä olen ihminen, joka ei haluaisi missata lapsensa ainoatakaan hymyä, ensimmäistä sanaa, riemua siitä, kun oppii uuden taidon tai ottaa ensimmäisen hapuilevan askeleen. Tuo ensimmäinen askel on vielä ottamatta, vaikka meillä tukea vasten on jo tovi kävelty. Minua se ei harmita lainkaan. Eikä sekään harmita, että pari kertaa päivässä otan lapseni vielä rinnalle. Koko napanuoraa en ole vielä valmis katkaisemaan. Eikä hänkään, onneksi, vielä <3

Veikkaan kyllä, että tässäkin suhteessa käyntiin pyörähtänyt kakkosvuosi tuo nopeassa tahdissa isoja muutoksia. Jossain vaiheessa tulevan vuoden aikana, luovutan lapseni ekaa kertaa päiväkodin tädeille - ja hän aloittaa elämän, josta en tiedäkään ihan kaikkea. Voih, jo ajatuskin nostaa tipan äitimuorin linssiin :-/

Menneen vuoden aikana vauvamme valvotti paljon, sairasteli paljon, oli usein itkuinen ja kiukkuinen. Moni kitinä olisi varmaan vaimentunut, jos kaveri olisi oppinut käyttämään muutakin tuttia kuin äitiä :) Kaikesta huolimatta, hän on antanut meille vanhemmille valtaisasti iloa. Hänellä, kuten isoveljelläänkin, on luonnetta, jolla pärjää elämässä. Nämä veljekset eivät istu hiljaa paikoillaan, vaan heidät huomataan. Ehkä heistä tulee taiteilijoita, urheilijoita, yrittäjiä...? Kuka tietää, mutta jos yläkertaan voi esittää toiveita, toivoisin ennen kaikkea, että heistä tulee onnellisia valitsemallaan tiellä.

Pieni ukkeli on nyt 1-vuotiaana melkoisen leikkisä tapaus. Hän pitää eritoten autoleikeistä, isoveljen huoneessa olevasta leikkikeittiöstä ja pallon huitomisesta mailalla. Vaikka mennään vielä nelivedolla, se ei haitaa - palloon voi osua kontallaankin! Ulkona hän istuu mielellään keinussa tai seurailee isoveljen mailapelejä kärryistään.

Öisin nukutaan jo huimasti paremmin kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Joskus lipsahtaa ihan koko yökin nukkuen. Yleensä kitinä alkaa n. klo 5-6. Jos kitinä yltyy kovin, lohtu löytyy nopeasti rinnalta. Poikkeuksena ovat ajat, jolloin tehdään hampaita tai sairastetaan. Iskän töihin lähtö aamuisin on aina suuri kriisin paikka. Onneksi ikävä unohtuu nopeasti, kun ruvetaan leikkimään.

Ruokien suhteen hän on valikoiva. Äidin lautanen on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin oma. Hän voi tyynesti jyrsiä isoa leivänpalasta mutta hiemankin kokkareinen vauvanruoka saa yökkäilemään :-) Aamuisin pitää nopeasti saada puuro hedelmäsosella. Tällaiseen ateriaan on myös hyvä päättää touhukas ilta.Välipalaksi hän ottaa mielellään maustamatonta jugurttia (myöskin hedelmäsoseella).

Yksi asia on kuitenkin varma: hän on herkkusuu :) Syntymäpäivätarjoiluista parhaiten maistui äidin ja isoveljen yhteistuumin leipoma porkkanleivos. Kakkuakin maistettiin.

Kakku oli onnistunut ja huikean, muikean suklainen. Resepti on Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku". Kuorrutuksena vielä suklaakermakuorrute rouhituilla manteleilla ja reunoille pursotetulla kermalla. Älä kokeile tätä kotona, jos haluat laihtua :D

Kiitoksia kaikille tätäkin kautta tulleista onnitteluista! <3

Ilokseni olen saanut monia uusia lukijoita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

Arvonnan aika!

2011-10-28T10:56:00.000+03:00

Vuosi sitten varhain aamulla satoi lunta.
Puolenpäivän jälkeen saimme toivottaa suloisen pienen poikamme tervetulleeksi maailmaan.
Tänään rakas kuopuksemme täyttää jo kokonaisen vuoden <3

Meidän perheessämme loppuvuosi onkin yhtä juhlaa, kolmien synttäreiden, isänpäivän, Joulun ja Uuden Vuoden muodossa, joten sen kunniaksi pyöräytän käyntiin ekan arvontani. Arvonta alkaa tästä päivästä ja loppuu omaan merkkipäivääni 7.11.2011 keskiyöllä :D

Arvonnan säännöt ovat kuitenkin aika perinteiset ja arpoja voi saada maksimissaan peräti neljä, seuraavilla kriteereillä:

1. kommentoimalla tätä tekstiä erottuvalla nimimerkillä saa yhden arvan

2. lukijana saat toisen arvan. Lukijaksi voi liittyä myös arvonnan aikana.

3. linkittämällä ja/tai kertomalla tästä arvonnasta eteenpäin saat kolmannen arvan. Linkittämiseen voit käyttää yllä tai alla olevaa kuvaa.

4. neljännen arvan voit saada vihjaamalla minulle hyvän "vanhasta uutta"-idean, jonka olet nähnyt, kuullut tai tehnyt - linkitä tai mainitse mahdollisuuksien mukaan lähde, mikäli idea ei ole omasi. Tässä voi olla kyse pienestä tai suuresta uudistuskohteesta, se voi olla pehmeä tai kova, pieni tai iso, tuunaus tai peruskorjaus, mitä vaan mieleen juolahtaa :)

Noita kierrätys- tai tuunausideoita koetan sitten mahdollisuuksien mukaan itsekin toteuttaa ja raportoida täällä blogissa.

Arvonnan palkintona voittaja voi toivoa joko ylläolevan mallin mukaan tehdyt palmikkosukat tai perussukat haluamassaan koossa ja värissä. (Palmikkosukista löytyy tästä blogista myös valkoiset versiot ja tuon arvontakuvan sukathan ovat värillisessä maailmassa purppuraiset.)
Vaihtoehtoisesti: jos satut neulomaan mieluummin itse, voit esittää toivomuksen sukkalangasta. Mikäli oululaisputiikeissa on ko. lankaa saatavilla, pyrin tällaisen toiveen toteuttamaan voittajalle.

Jos sukat eivät ole sinun juttusi, voi palkinnoksi valita kivan virkatun korin trikookuteesta.

Arvon siis voittajan toiveiden mukaan yhden palkinnon, joka voi olla valmiit sukat, sukkalankaa tai virkattu trikookuteinen kori.
Palkintotoiveen saa esittää jo osallistumisvaiheessa mutta tämä ei ole pakollista :)

Onnea matkaan!

Kaverukset :D

2011-10-27T09:38:00.000+03:00

Tällainen parivaljakko lennähti yksi ilta hellan päälle lämmittelemään :D

Toinen kertoi nimekseen Urpo Cityhuuhkaja ja pienempi oli kuulemma Papu Viherkaija. Otukset olivat syöneet sisuksiinsa saumurinleikkuujätettä ja langanpätkiä. Ulkokuori oli siloteltu jämälangoista.

Tyypit olivat kuulemma matkalla erään oululaisen päiväkodin Vihreä Lippu-maskoteiksi. Sisarusparven vanhin, Tirppa Ekoharakka olikin jo asettunut sinne edeltä.

Kaverukset katsoivat toisiaan ja....

... suuntasivat nokkansa kohti uusia maisemia ja haasteita.

Lintuset on virkattu jämälangoista 3,5mm:n koukulla. Valkoinen lanka on tuntematonta akryylimössöä vuosikertavarastosta. Vihreä lanka Nalle aloeveran jämiä. Kirjava 7 Veljestä Polkka-kerän periä ja keltainen ja musta langanpätkiä Nallesta. Ohje ihan oman koukun viemää :)

Vielä viimeinen poseeraus. Muistakaa käyttää vettä säästeliäästi ja elää ekologisesti! Hei hei! :)

Vanhasta uutta: mekko kierrätyskankaasta

2011-10-26T07:52:00.000+03:00

Olipa kerran eräs Jackpotin hame, jota kukaan ei enää pitänyt. Hame oli kovin murheissaan. "Kunpa joku pitäisi minustakin!" se huokaisi. Hameen omistaja kuuli hameen murheen ja päätti antaa hameelle uuden tilaisuuden mekkona.

Mekko sai koristeeksi taskut kukkakankaasta, jota oli jäänyt yli edellisestä samaisen mekon toteutuksesta. Samasta kukkakankaasta myös muotokaitaleet. Pikkuruiset sydännapit ovat Sinellistä, jonka ihanaan tarjontaan tutustuin Oulun Käsityömessuilla.

Olkaimissa on nappikiinnitys. Nämä napit ovat omasta vuosikertavarastosta, ei muistikuvaa, ovatko kierrätettyjä vaiko ihan oikeasti ostettuja.

(Ihana Tosimummo muuten tekee tämän samaisen mekon kokonaan vuoritettuna, mikä lienee huomattavasti fiksumpi ajatus - välttyyy huolitteluilta! Arvatkaa harmittiko, kun tajusin tuon kankaiden leikkaamisen jälkeen. ;))

Hameelle tuli ainakin hyvä mieli, sillä se pääsi lahjaksi kolmivuotiaalle pikkutytölle. Hameen ompelijalle tuli erityisen hyvä mieli, koska pystyi hyödyntämään hyödyttömäksi jääneen vaatekappaleen. Lisäksi helmapäärmeen pystyi jättämään mekkoon sellaisenaan, joten ommeltavaakin oli vähemmän kuin normaalisti. :)

Olen muuten viime aikoina kovasti innostunut tästä kierrätysteemasta, joten tulevan arvonnan teemakin tulee olemaan kierrätyshenkinen.

Mustan Nallen viimeinen päivä

2011-10-22T10:35:00.000+03:00

Dramaattista mutta totta. Tämäkin päivä tuli. Taloudestamme loppui tyystin musta Nalle-lanka. Siihen oli syynä se, että esikoinen halusi muuten niin tylsään slipoveriinsa koristeeksi kissan ja mörrimöykyn. Mörrimöykkyyn asti eivät langanjämät enää riittäneet, joten hänen oli tyytyminen pelkkään miukumaukuun slipoverin rintamuksessa.

Takaosa jäi ilman kuvaa ja lapsen pettymys oli melkoinen (siksi ei myöskään sovituskuvia herunut)... :(

Käsialani teki taas tepposet. Kuvittelin neuloneeni kokoa 110cm mutta kovin pienihän siitä tuli :-/Vai johtuuko se nykyisestä mieltymyksestäni ohuisiin puikkoihin? Slipoveri on neulottu esikoisen itse Tokmannin alekorista poimimasta keväänvihreästä Nalle aloeverasta ja omissa varastoissa pyörineistä mustan Nallen jämistä. Puikkokoko resoreissa 2,5mm ja muuten 3mm. Ohje slipariin löytyi muokkauksin SK:sta 11-12/2008. Tuohon rinnukseen ommeltu virkattu kissa on ihan omasta päästä tempaistu.

Seuraavalla kerralla sitten toivottavasti jotain onnistuneempaa tarjolla.

Ai niin! Lähitulevaisuudessa tähänkin blogiin ilmaantunee arvonta :) Palkintona lienee sitten jotain tämän tyylistä, voittajan toiveiden mukaan (saa toki toiveita esittää muitakin):

Wannabe-Vellamot

2011-10-17T09:08:00.000+03:00

Tämä alkoi jo tuntua ikuisuusprojektilta. Ei siksi, että tikutin nämä 2,5mm ja 2mm:n puikoilla. Eikä sekään, että sekä kärkialoitus että tiimalasikantapää olivat uusia juttuja minulle. Eikä välttämättä tuo kirjoneuleraitakaan, vaikka siinä olikin se uusi juttu, ettei sitä voinut millään ilvelllä neuloa ilman kaaviota, koska joka rivi oli erilainen.

Lankavalinta oli se, joka tässä uuvutti, tarkemmin sanoen: värit. Luulin aluksi, että Jawoll Magicin liukuvärjäys erottuisi paljon paremmin tuosta mustasta Tico Ticosta. Mutta ei, välillä lanka oli niin mustaa, että piti tarkistaa kerältä, kumpaa neuloo :-/ Teräosassa oleva kauniiksi tarkoitettu kirjoneuleraita ei erotu ollenkaan :((

Niinpä sitten ostinkin tuota varren kirjoneuletta varten vielä liukuvärjättyä Tico Ticoa pinkki-purppurana. Siinäkin tuossa toisessa sukassa värit menivät kovin tummanpuhuviksi. Mutta ei se mitään - olkoon nämä sitten harjoituskappaleet! Samalla nämä ovat kolmannet Sukkasato-sukkani. Saas nähdä, vieläkö jaksan jotkut käpälänlämmittimet tikutella. Ehkä toivun tästä hetken :)

Ohje Vellamoihin löytyy täältä.

Puhkirakastettu ja korjattu äidin wanha retroaarre

2011-10-14T11:28:00.000+03:00

On tullut esiteltyä eräskin retroaarre tässä blogissa ja ommeltuakin vähän uusretroa, kuten keväällä poikaselle valmistunut ihana Mustikka-haalari. Minä vaan nyt tykkään iloisestä värisekoilusta :)

Lomusin keväällä mummilan vintillä ja löysin pari omaa wanhaa haalariani ammoiselta 70-luvulta. Toinen oli ihan käypä, joskin kuopukselle vielä iso (ja on vieläkin). Siitä ehkä kirjoittelen vielä joskus..

Toinen, Tutta-merkkinen, suomessa aikoinaan (!) valmistettu haalari puolestaan oli aivan toivottamassa kunnossa. Olen melko varma, etten ole ollut tuon haalarin ensimmäinen käyttäjä, vaan joku sukulaislapsonen on siinä jo minua ennen vaipoissaan heilunut. Jostain syystä sen kuitenkin ongin mukaani ja hautasin ompelukopperoni ongelmajäteosastolle... kunnes se eräänä kauniina päivänä taas rupesi sieltä riekkumaan hassuissa ja iloisissa 70-luvun aamunkoiton väreissään. Pakkohan se oli sieltä ottaa tarkasteluun.

Tältä se näytti:

Söpö alkuperäinen metallinen rengasvetoketju oli lähtenyt raiteiltaan. Se oli menetetty.

Haarat ja pylly olivat monesta kohtaa puhki saumojen kohdalta.

Mutta.... saumojahan voi ottaa kätevästi vähän sisään... ja sopiva vetoketjukin oli kokoelmissa, joskin ei rengasvetoketju.

Koska haalari tulee äidiltä pojalle, ommellaan nyt jämätilkusta leikattu Metsolan traktorikin tuohon rintapieleen.

Ja taas on haalarilla kilometrejä edessä - koko on nimittäin vielä pikkukirpulle aika reilu!

Tarinan opetus: hyvää, joskin kulunutta EI kannata heti heittää menemään. Korjaaminenkin on sallittua.

Tällä simppelillä korjauksella mennään myös käynnissä olevaan MaMa-haasteeseen, jonka aiheena on korjaus.

Bätmän

2011-10-12T16:26:00.000+03:00

Se yrittää näyttää tuimalta, vaikka korvat harittaa...

...viitan alapuolen piti olla vihreä. Mikään muu väri ei käynyt (koska vihreä on kuitenkin VIHREÄ!). Hihoista tuli keltaiset, koska kirppikseltä ostettu lycratrikoo ei riittänyt sekä housuihin että pitkähihaiseen paitaan.

Ja pitihän Batman-merkki kuitenkin applikoida keltaisella. Itse asiassa, tein sen kahdesti. Eka kupristeli ja sai mustikkasoppakasteen (joka ei suostunut lähtemään pesussakaan pois), joten päälle piti tehdä uusi :D Asua on käytetty kotona viuhumiseen jo usein mutta nyt kun Halloween lähestyy on aika päästää Batman irti. Hui!

Kaavat koko asuun löytyivät SK:sta (Olikohan numero 04/2011). Kankaat kirppis ja Eurokangas.

Pikatikki - ja keittiönjakkaroiden tuunaus

2011-10-11T20:33:00.000+03:00

Ompelin pari pientä pulskaa tyynyä jämäkankaasta ja kirpparipitsistä. :)

Edit: Unohtui mainita, että tyynyjen täytteeksi tuli vanhan löpsähtäneen tyynyt vanutäytteet ja jotain kangassilppua, josta ei saanut enää mitään aikaan. Jämämatskua hyötykäyttöön!

Mutta mihin se varsinainen kangas kului?

Saimme hiljattain standardikeittiöömme alakaappien tilalle puusepän valmistamat laatikostot - mikä ylellisyys, kun ei tarvitse enää kontata kaappiin sisälle, löytääkseen jotain!

Sitä myöten myös vanhat päällystetyt keittiöntuolit alkoivat näyttää armottoman nuhruisilta, niinkuin kaikki muukin ympärillä. Ahdisti. Jotain piti tehdä.

Ympäripuhuin miehen ostamaan sinkilänaulaimen (meillä ei ollut!) ja juoksin Eurokankaaseen juuri ennen sulkemisaikaa ja kaapaisin hädissäni mukaan ensimmäisen siedettävän sisustuskankaan.

Ja niin vaihdettiin punaiset tuhruiset arjen harmaisiin:

...ja kyllä ainakin vähän helpotti!

Tunnustuksia ja haaste UFOutuneiden projektien valmiiksi saattamisen

2011-10-06T15:00:00.000+03:00

Sain hiljattain ekan tunnustukseni ihanalta Tikbumsan Sanilta. Kiitos kaunis!

Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja laittaa pokaali sitten eteenpäin kiertämään.
Avaudutaanpa sitten:

1. Inhosin koulussa käsitöitä
2. Teininä kylläkin tykkäsin kuluttaa vapaa-aikaani neulomalla ja virkkaamalla
3. Inhoan langanpäiden päättelemistä ja sen vuoksi jokin työ voi lojua lankakorissa (tai ompelupöydällä) vaikka kuinka pitkään, kunnes pidän "ryhtipäivän" ja viimeistelen työt
4. Haluaisin oppia ompelemaan paremmin. Ja oikeastaan kaikkea muutakin :D
5. Tykkään kierrättää. Vaatteita, kankaita, jopa lankoja. Ja tietysti meillä lajitellaan myös jätteet tunnollisesti.
6. Ennen lapsia kuvittelin, että kotona olevilla äideillä tulee aika pitkäksi. Ihan pikkasen taisin olla väärässä.
7. Rakastan kokata ja leipoa mutta inhoan jälkien siivoamista.
8. Nykyisin tyykkään imuroimisesta, koska sitä ei tarvitse tehdä enää yksin ;)
9. Tykkään imettämisestä. Paitsi öisin. Öihin liittyen meillä on parhaillaan vieroitus meneillään. Mies parka.
10. Minulla on yleensä aivan liian monta rautaa tulessa. Innostuksissani ja/tai miettiessäni velvoitteitani menetän usein yöunenikin :P

Eteenpäin laitan tämän haasteen näille blogeille:

Irinka itseteossa
Tintin luomukset
Siksot
Villanlankasarvikuono
Heivatut kudelmat
Vuoden kulku
Tosimummo
Villakeränen

Sanotaan nyt vielä, että kaikki lukemani blogit ovat ihan loistavia, joten kaikki, joita vaklin, ovat täten oikeutettuja tästä pokaalinsa nappaamaan.

Judiuni Villalankasarvikuono-blogista haastoi kaikki neulojat listaamaan UFOnsa ja saattamaan ne valmiiksi ja/tai hankkiutumaan niistä eroon. Tässäpä siis listaa omista "UFOistani":

1. Luonnonvalkoinen palmikkovillapaita seiskavekasta. Kesken varmaan vuodesta 1991 asti :D Tässä välissä paita on reissannut aika monet muutot opiskelijakämpästä sinkun keskusta-asunnon kautta nuorenparin kämppään, muuttanut Saksaan ja takaisin. Pari vuotta sitten tuohon paitatekeleeseen varatut vuosikertaseiskavekat tuli jo neulottua erinäisiksi sukiksi, pipoiksi jne. Palmikoita oli kyllä niissäkin :) Edesmenneen palmikkovillapaidan takakappale on edelleen ompelukomerossani odottamassa pääsyään sisustustyynyksi :D

2. Riemunkirjava neuletilkkupeitto. Kesken varmaan jo yhtä kauan kuin edellinen. En ollenkaan tiedä miksi. Ehkä siksi, etten tiedä, mihin tarkoitukseen tuota tilkkupeitettä teen.
3. Epämääräinen kasa isoja isoäidinneliöitä vuosilta 2008-2011. Käyttötarkoitus tuntematon.
4. Purppuranvärinen Rose Mohair-tunika. Kesken vasta pari vuotta. Tunikasta piti tulla mammavaate mutta nyt kun tuo toiveissa ollut pikkukakkonen alkaa kohta olla vuosikas, taitaa olla jo liian myöhäistä --> purkuun?
5. Nallelapaset. Kesken helmikuusta asti. Kaipasin talvella ohuita lämpimiä lapasia kintaiden sisään, kun ollaan pihalla poikien kanssa. Nyt taitaa olla taas ajankohtaista kaivaa tuo muumioitunut lapasen resori kolostaan. Tosin sormikkaat voisivat olla monikäyttöisemmät. Ehkäpä vaivaudun siis neulomaan sellaiset.
6. Revontulihuivi Jawoll magicista. Kesken vasta elokuun alusta. Odottaa terävämpiä viitosen pyöröjä. Joululahjakandidaatti, sikäli mikäli lopputulos onnistuu.
7. February Lady Sweater Tokmannin ruskeasta tarjousseiskavekasta. Kesken vaasta pari viikkoa - ja etenee, toisin kuin edelliset 6.
8. Vellamosukat. Minulle uusien tekniikoiden pläjäys. Hitaasti etevä projekti, joka vaatii enemmän keskittymisharjoituksia kuin pystyn arjessani panostamaan.
9. Kelo-liivi. Inhoan neuloa 10mm pökkeilöillä. Need I say more? Yritän kuitenkin sinnitellä loppuun asti.

Noin. Siinäpä sitä olikin. Nyt on lista tehty - kuka tekisi nuo loppuun? ;) Lupaan setviä kasan pienemmäksi vuoden loppuun mennessä. Huh.

Mustaa pitsiä lämmikkeeksi

2011-10-03T12:58:00.000+03:00

Ihan hävettää nämä ikuisuusprojektit joskus. Innostuin Pääsiäisenä ihan äärettömästi virkkaamisesta. Siihen oli syynä Debbie Stollerin loistava "Stich'n bitch - koukussa - virkkaajan käsikirja". Löysin kirjasta kivan boleromallin ("baaribeibin bolero"). Sitähän oli pakko lähteä soveltamaan aivan eri paksuiselle ja tyyppiselle langalle kuin alkuperäinen ohje. Näinpä syntyi sitten ei-niin-baaribeibille-bolero mustasta Nallesta :D Kaikesta innostuksesta huolimatta projekti vain venyi syksyyn asti lankakorin pohjalla. Ja sitten meni aikaa, ennen kuin sai koko hässäkän kuvattua (=miehen motivoitua taas yhteen ihmesessioon kameran kanssa...).

Pelkäsin myös sitä, että minulla ei tulisi pidettyä tälläista vaatetta juurikaan mutta niin vain heti viimeisen silmukan jälkeen iskenyt rintatiehyetukos huolehti siitä, että langatkin piti kiireesti päätellä tästä äkillisen tilauksen saaneesta rintojen lämmikkeestä. Kiinnityssysteemiksi tuli siinä hädässä vaan ketjusilmukkanauhat mutta olisihan tuohon voinut jotain nätimpääkin laittaa. Mutta tässä vaiheessa olkoon nyt noin :D

Taisi muuten olla eka kerta, että virkkasin kohopylväitä. Enkä ole kyllä varma, olenko koskaan virkannut mitään vaatettakaan :-O Virkkaamisessa on todellakin puolensa - tämänkin boleron voisin halutessani jatkaa pitkähihaiseksi ja helman pitemmäksi - neuletta on vähän hankalampi jatkaa, kun kappaleen on valmiiksi neulonut. Ehkäpä näitä virkattuja juttuja tulee joskus lisääkin siis, kun olen tämän taidon uudelleen löytänyt. :) En nyt tosin virkkaa pitempiä hihoja tai helmaa, sillä viimeisetkin mustan Nallen rippeet on kiinnitetty jo seuraavaan tekeleeseen. Ties vaikka musta Nalle kohtasi jo voittajansa? :)

Vauvalle pusero jämätilkuista

2011-10-01T12:28:00.000+03:00

Minulla on pakkomielle. Haluaisin käyttää jokaisesta hankkimastani kankaasta viimeisetkin rippeet hyödyllisesti. Tässä projektissa onnistuin aika hyvin, sillä sain kolmesta kankaasta jääneet minitilkut hyötykäyttöön. Vähän vaati mittailua ja pähkäilyä, että sai jotain järkevää aikaiseksi. Ja niin vauva sai tilkkupaidan.

Apinatrikoota oli jäänyt yli esikoisen apinapaidasta, ruskeaa collegeneulosta esikoiselle ommellusta On the road-hupparista, ja sinistä collegeneulosta kuopuksen (edelleenkin vähän liian suuresta) tähtihupparista. Vain resori oli "korkkaamatonta" mutta sekin oli jo valmiiksi omassa varastossa. Tähän puseroon ei siis tarvinnut ostaa mitään uutta - ja kangasvarasto sai pienen pientä kevennystä :)

Merisukat

2011-09-18T10:55:00.000+03:00

Edellisen postauksen tunikasta ylijääneet merenväriset Fabelit muotoutuivat palmikkosukiksi. Väri on mielestäni edelleen huikaisevan kaunis. Sen sijaan kokeilemani Dropsin sukkamalli ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa pätkävärjätyssä langassa. Olisihan minun pitänyt se tietää mutta kun oli malli, jota niiiin halusin kokeilla - eikä yhtään yksiväristä ohutta sukkalankaa käsillä. Käsialakin vaikutti noissa ohuen ohuissa palmikoissa tosi epätasaiselta. Vaatii tuo pikkupalmikoiden kieputtelu ilman apupuikkoa vähän harjoitusta. Vai johtuiko se sittenkin 2,5 mm:n puikoista? MInussahan vika ei voi olla... ;o) Ehkä nämä kuitenkin menettelevät - vaikka pirteinä kumpparisukkina ;)

Ohje Dropsilta, tosin jatkoin tuota keskimmäistä palmikkoa kärkikavennuksiin asti. Ohjeessa sukan päällä olisi ollut vain ribbineulosta muta se oli minun makuuni aivan liian tylsää. Näistä tuli nyt toiset Sukkassatosukkani. Seuraavat suunnittelmani sisältävät melkoisesti uusia tekniikoita, joten voi olla, että en pitkästytä ketään sukkaesittelyillä pariin viikkoon :) Ahdistuksen lievittämiseksi koetan kyllä viimeistellä muita keskeneräisiä juttuja neulekorin pohjalta.

Ooops, tästähän tulikin... tunika!

2011-09-11T19:28:00.000+03:00

Kun alunperin ostin turkoosin värin lumoamana muutaman kerän pätkävärjättyä Fabelia, en ollenkaan tiennyt, mitä niistä langoista teen. Väri oli kuitenkin niin mieluisa, että päätin koettaa jotain isompaa työtä kuin sukkia. Silti tästä piti tulla jotain ihan muuta mutta junamatkalla tehty aloitus 3,5mm:n pyöröillä oli niin löysä, että suunnitelmat muuttuivat. Kaventelin ja kaventelin kunnes päässä alkoi hahmottua, mitä olen tekemässä.

Lanka: Garnstudio Drops Fabel, pätkävärjätty turkoosi
Kulutus n. 4,5 kerää
Puikot 3,5mm ja 2,5mm pyöröt (jälkimmäiset hihansuissa ja kauluksessa)
Malli: omista näpeistä

Tähtäsin empirelinjaiseen neuletunikaan, jossa olisi pikku palmikkorivistö kokoamassa väljyyttä rinnan alla. Kaulus oli projektissa hankalin vaihe - en osannut yhtään ajatella, millaisen siitä tekisin. Tällainen yksinkertainen soikea siitä sitten tuli. Mielessä oli kyllä kaikenlaisia kaulurityyppisiä viritelmiä mutta ehkä sitten seuraavan kerran :)

Hihoista tuli vain tuollaiset pikku levennykset, jotka vähän lämmittävät harteita. Hihansuihin neuloin joustinneuletta niin, että sain aikaan pikkuisen pussillaan olevat hihansuut. Tykkään neuleen väristä ja malliinkin olen ihan tyytyväinen, vaikka se olikin tällainen "saa-nähdä-mitä-tästä-tulee"-projekti, jonka aikana purkaminen ja langan tuomitseminen uuteen elämään sukkien muodossa oli useinkin mielessä.

Tuota ihanan väristä Fabelia jäi vielä n. 1,5 kerää ja siitäkin on jo uusi projekti (sukka)puikoilla. Saapa nähdä, riittääkö lanka vai saanko (hih) ostaa lisää.

Pari pientä apinaa :D

2011-09-08T11:16:00.000+03:00

Äiti ompeli esikoisapinalleen apinapaidan. Myös pienempi marakatti halusi jakaa kuvaushetken veljensä kanssa :) Poikaset tekivät lähtöä yöpuulle, kun äiti komensi esikoisen sovittamaan uutta paitaa. Ja sehän jäi sitten yöksi päälle :)

Liikkuvasta maalista on tunnetusti vaikea saada kuvaa ja koska paidasta tuli niin mieluinen, että se on käytännössä yötäpäivää pidossa, ei tämän parempia ja yksityiskohtaisempia otoksia ole tarjolla. Vaan eipä tästä ole paljoa kerrottavaakaan. Peruspitkähihainen lapsen paita koossa 110cm. Sininen apinatrikoo ja ruskea resori on ostettu joskus Metsolasta. Jostain syystä taistelin kauluksen kanttauksen kanssa tosi pitkään! Kerran jo purinkin koko höskän ja lyhensin resoria. Silti uusikin kanttaus jäi vähän löpsöttämään vaikka muuten siitä tulikin ihan siisti. Mutta eipä tuo pieni löpsötys näytä poikaa haittaavan ja sehän on tärkeintä.

Sadonkorjuukäpälänlämmittimet

2011-09-05T12:25:00.000+03:00

Osallistun tänä vuonna ekaa kertaa Sukkasatoon, lähinnä siksi, että oppisin kutoman muutakin kuin ainasia perussukkia :) Sekin Sukkasadossa on kivaa, että tavoitteet voi määritellä itse, eikä kyseessä ole kilpailu.

Minut löytää alablogi Perunalaarin puolelta korjaamasta satoa.

Aloitin urakan kevyesti vauvan kirjoneulesukilla. Kulutin näihin pikku käpälänlämmittimiin kaarrokeneuletakista ylijääneitä lankoja. Ruskea oli niin kortilla, että piti valita pohjaväriksi vihreä. Jäihän niitä molempia värejä silti pikkuruinen nöttönen. Ehkäpä minun pitää neuloa vielä toisetkin töppöset? Lankahan on suloisen pehmoista Dropsin Merino Extra Finea, puikot olivat kokoa 3,5mm.

Pikkupikku kokeilupaita ja myssy autokuosilla

2011-08-30T10:36:00.000+03:00

Kaivoin viikonloppuna ompelukoneen ja saumurin pölyisten huppujensa alta ja jatkoin siitä, mihin jäin edellisellä kerralla, eli Metsolan on the road-kankaan tuhoaminen jatkuu :)

Halusin kokeilla, miten tällaisen "kirjekuori" kaula-aukkoisen vauvapaidan ompelu luonnistuu, koska löysin kaavan jostan vanhasta SK:sta (olikohan se 5/2004, tai jotain...). Ohjeen mukaan kauluksen kanttaus tehtiin trikoovinonauhalla ja niinpä varastosta löytynyt musta trikoovinonauha pääsi neulan alle. Tähän kaavan kokeiluversioon en kehdannut alkaa kanttaamaan helmaa ja hihansuita, joten tein niistä vain vähän pitemmät ja päärmäsin kaksoisneulalla. Muuten paita onnistui ihan hyvin, kokokin (80 cm) meni aika lähelle, eli pikkaisen kasvunvaraa oli MUTTA kaulus oli aivan liian löpsö. Niinpä ompelin vielä nepparit molempiin sivuihin pitämään kaula-aukkoa ryhdissä. Seuraavaan paitaan (jos vielä käytän samaa kaavaa) kokeilen laittaa kanttauksen resorilla. Ja ehkä pikkaisen kavennan vartaloa, kun tuo pikku-ukko on aika solakka tapaus.

Pikkuisen neliömyssyn ompelu oli helppoa kuin heinänteko. Syyskäytössä ajattelin, että joustofrotee riittää ilman vuoritustakin, joten saumuroin vain pari neliötä yhteen ja päärmäsin leveästi kaksoisneulalla. Aikaisemmin tein samanlaisen "pannumyssyn" ihanasta Metsolan ruskeasta traktorikuosista ja se pipo on ollut kovassa käytössä. Ukkelin pää vain kasvaa niin vauhdilla, että piti tehdä uusi vähän tilavampi.

Palmikkosukat mummille

2011-08-29T10:36:00.000+03:00

Mummi (=äitini) täytti vuosia ja mitäpä muutakaan sitä lahjoittaisi sukkia kutovale mummille kuin sukat :) Ei sentään, mummi ei onneksi ole himoneuloja, eikä ensinkään neulo mitään erikoisempaa sukkamallia. Senpä vuoksi neuloin välipalana nämä kivat palmikkovillasukat uudesta ihanasta purppuran sävyisestä 7 Veljeksestä. Tuo väri ei vain jättänyt minua rauhaan, vaan halusi hypätä ruokakaupassa mukaan, vaikka lankavarasto pullistelee liitoksissaan. Siispä lanka oli äkkiä käytettävä hyväksi :D

Tämän malliset sukat neuloin viime Jouluna anopillekin ja silloin tykästyin malliin kovasti. Ohje löytyy Novitalta.

Käväisin viime viikolla pienessä leikkauksessa ja siksipä meillä oli muutaman päivän ajan isovanhemmat (=miehen vanhemmat) kyläilemässä ja apuna lasten hoidossa. Viikonloppuna sain jopa kaivettua ompelukoneenkin naftaliinista taas pitkästä aikaa. Tuntuipa kivalta! Esikoinen lähti vielä mummoloimaan pariksi päiväksi. Pikkuinen ikävöi selvästi isoveikkaa. Niin minäkin <3

Merinovillan pehmeyttä

2011-08-24T15:45:00.000+03:00

Pikku neliveto sai vihdoinkin uuden villatakkinsa kokeiltavaksi.

Kovasti nuo räikeän vihreät napit kiinnostivat :D

Ohje tähän vauvan kirjoneulevillatakkiin löytyy täältä. Tulipa siis pitkästä aikaa kokeiltua pienimuotoista kirjoneulettakin, eikä tuntunut lainkaan pahalta! Kaarrokkeen kavennukset upposivat aika nätisti kirjoneuleen sekaan ja saumoja tuli vain mitättömät pätkät kainaloihin, koska hihat neulottiin kaarrokkeeseen asti pyörönä. Minähän tunnetusti niin tykkään neuleiden saumojen ompelusta... Onneksi on olemassa saumattomiakin ohjeita, joista nyt olen innostunut.

Neulomisen helppoudesta huolimatta takki meinasi jo hukkua neulekorin pohjalle odotellessaan "niitä oikeita" nappeja. Ja sitten vielä sitä nappien ompelua. Onneksi koko 74/80 oli ennakointini mukaan aika reilu joten vitkastelu neuleen viimeistelyssä ei haitannut ja takki mahtuu nyt varmaan ainakin johonkin asti talvea vauvelin ylle.

Lankana oli Dropsin Merino Extra Fine, joka on 100%:sta merinovillaa ja kestää konepesun. Pehmeydessään tuo lanka voisi kilpailla pumpulin kanssa. Voisin sortua hamstraamaan tätä tavaraa isompiinkin projekteihin ;)

Kirjoja mummin kätköistä

2011-08-16T12:12:00.000+03:00

Viikonloppuna käytiin mummilassa, joka antiikki- ja retrofriikin on varsinainen aarreaitta. Mummi oli löytänyt/hankkinut ompelu- ja neulontakirjoja käsitöihin hurahtaneelle tyttärelleen (joka raaskii hankkia kirjoja vain kirjastosta). Jostain kätköistä oli löytynyt retroaarre, vuodelta 1972 oleva kirja "Ompelen Lapselleni". Kivoja juttuja tuossa kirjassa kyllä ihan nykypäiväänkin sovellettavaksi mutta enemmän ehkä tytöille. Ehkäpä kuitenkin jonkin kylpytakin tai myssyn tuosta kirjasta vielä tekaisen.

"Suuri neulonta- ja ompelukirja" puolestaan sisältää valtavan pläjäyksen tietoa neulomisesta, virkkaamisesta, kirjonnasta, ristipistoista, kanavatöistä ja ompelusta ihan perusjutuista monimutkaisempiin juttuihin asti. Erinomaisen hyödyllinen opus. Näyttää ihan tuoreelta, vaikka julkaisuvuosi oli jotain 1995.

Tuoreempaa tuotantoa on kirja "Ompelun iloa! Loihdi uutta kierrätyskankaista" Kiva kirja myöskin ja toimii varmasti ihan hyväänä inspiraation lähteenä. Monesti se tilkkulaatikko pullistelee ja odottaa vain sopivaa kohdetta, johon kivan kankaan jämäpalasia voisi soveltaa. Tästä opuksesta löytyy ideoita pientenkin kangastilkkujen tuhoamiseen.

Näin saatiin kirjastoa kartutettua. Edelleenkin ainoa mitä puuttuu, on se aika toteuttaa kaikki ideat, joita mielessä pyörii. Voi kun saisi niitä lisätunteja vuorokauteen. Ei kellään olis kaupan? :D

"Ändi bööd" ja viaton ihmetys - mistä näitä lankakeriä oikein tulee?!?!

2011-08-15T09:47:00.000+03:00

Esikoinen on armoton Angry Birds-fani. Olin kuitenkin liian saita ostamaan pojalle "oikeaa" Angry Bird-pehmolelua, joten päätin sellaisen askarrella itse jämälangoista :D Ideaan viimeinen sysäys tuli Heivattujen Kudelmien MariJ:n blogista (terveisiä vaan sinne!), jossa Mari oli virkannut parikin hienoa vihaista lintua omalle pojalleen.

Löysin jämälankakoristani juuri oikean punaista akryylilankaa, joka lienee peräsin jostain 70/80-lukujen taitteesta ja äidiltäni :) Nokan keltainen lanka on samoja peruja. Valkoinen ja musta lanka ovat tuoreempia 7veljestä ja Nallea omista varannoista. Jostain syystä lintu lojui lähes valmiina kuukauden päivät, ennen kuin viimein sain itseäni niskasta kiinni ja tein puuttuvat heltat ja pyrstön. Eihän tämä ihan kaupallisen pehmolelun näköinen ole mutta ainakin se on rakkaudella tehty. <3

"Ändi Bööd" esikoispoikasen pyynnöstä
Malli omasta päästä
Langat vuosikertavarastoista jämälangoista
Virkkuukoukku 3,5mm

Ja sitten....kesän aikana olen sortunut aika moneen otteeseen lankaostoksille. Poden siitä hippasen morkkista mutta puolustuksekseni saon, että suurimmalle osalle lankoja on jonkinlainen käyttötarkoitus tiedossa. Kun olisi vielä siihen toteutukseenkin aikaa :)

Nämä aarteet hamstrasin jo heinäkuussa Münchenistä ihanasta Ludwig Beckin lankakaupasta. Pyörin kaupassa aivan ihmeissäni siitä värien ja erilaisten eksoottisten lankojen määrästä huumaantuneena. Mies ja poikaset odottivat hieman kärsimättöminä, että saako se äiti mitään ostettua - joten nämä kerät lähtivät mukaan paineen alla ;) Kaksi kerää pätkävärjättyä purppurasävyistä Lang yarnsin Jawoll Magicikia ja kaksi kerää ihanan pehmeää Lana Grossan merinovillaista Bingoa (oli vaan niin hupaisa nimi tuolla langalla....). Ensiksi mainitulle on käyttötarkoitus selvillä ja projekti meneillään - Bingolle ei vielä sitä oikeaa mallia ole löytynyt. Jätin kauppaan ne merkillisimmät, kalleimmat ja houkuttelevimmat langat - esim. jakinvillat. Ehkä joku toinen kerta...

Näiden lisäksi olen sortunut ostamaan 500g Novitan uutuutta Keloa, jota yritän parhaillaan työstää 10mm puikoilla. Eivät nuo paksut puikot ole oikein minun juttuni muttta katsotaan, saanko sinniteltyä Keloni liiviksi vai en...

Eikä siinäkään vielä kaikki: Tokmannilta oli pakko ostaa tarjouslankoja, 600g ruskeaa Seiskavekkaa ja 100g vihreää Nalle Aloeveraa. Ja jotta lanka ei vain loppuisi kesken, sorruin ruokakaupassa vielä yhteen kerään purppuraista 7 Veljestä. Alkukesästä olin hamsteroinut mm. jo Fabelia ja Merino Extra Finea. Huh. Kesän aikana lankavarasto on siis kasvanut reilut 2kg. Aika monta projektia onkin "vaiheessa".

Niistä toivottavasti lisää piakkoin...

Kesä...

2011-08-08T12:01:00.000+03:00

...oli ihana. Viihdyimme paljon veden äärellä.

Hailuodossa pitäisi käydä useammin.

Baijerissa olemme aina viihtyneet. Niin tälläkin kertaa. Vauveli kävi isoiveikan synnyinmaassa ekaa kertaa.

Ja mökki, siellä voi katsella järvelle ihan rauhassa. Uida ja kurpoa, kukin tyylillään. Poimittiin mustikoita ja kantarelleja ja minä toivotin syksyn tervetulleeksi. <3

On the road, monessakin mielessä

2011-07-14T12:35:00.000+03:00

Kesän kunniaksi bloggailu on saanut jäädä vähemmälle mutta ihan kaikki ei sentään ole pysähtynyt. Moni työ odottaa loppusilausta ja viileitä sadepäiviä. Yksi yö oli kuitenkin pakko ommella tämä pitkähihainen On the road-paita esikoiselle valmiiksi ;)

Kankaana tietysti iki-ihana Metsolan "on the road"-autokangas. Myös tummantuskea resori on samasta putiikista. Tulin hamstranneeksi tätä kangasta keväällä alennuksesta vailla ideaakaan, mitä siitä ompelisin. Vielä on sen verran jäljellä (ovat leveydeltäänkin niin runsaita nämä Metsolan joustofroteet), että jotain muutakin tästä saa aikaan. Ja onhan tätä kangasta jo yhdessä hupparinvuorissa käytettykin.

Paita on kiva ja esikoisen lempivärinen. Täytyy toivoa, että syksyn tullen sitten pitääkin tätä. Nyt hihat olivat vielä vähän pitkät (ja noista resorikanttauksista tuli harmikseni vähän löpsöt), ja muutenkin tuo kuumaverinen esikoinen pitää kesällä vain T-paitoja.

Huomenna koko perhe on sitten on the road - hyppäämme lentokoneeseen ja suuntaamme pakolliselle (mutta mieluisalle) vuotuiselle Saksan reissulle. Kuopuskin lentää eka kertaa, toivottavasti hän pitää siitä enemmän kuin automatkailusta :)

Villatakkimania

2011-06-28T17:32:00.000+03:00

Uhosin hiljattain neulovani vain saumatona ja A-linjaista. Sellaiseksi malliksi valkkaantui ravelrystä Lady Kina by Muriel Agator. Tosi kiva, simppeli ja nopea ohje, jossa A-linjainen villatakki neulotaan ylhäältä alaspäin.Tähän pehmoiseen ihanuuteen kului Dropsin Baby Alpaca Silk-lankaa hitusen alta 200g, joten neule on todellakin höyhenenkevyt! Erityisen kaunis -kaikessa yksinkertaisuudessaan- on minusta tuo kauluksen reuna, jossa silmukanlisäykset (neulottu jokaisen silmukan edessä ja takana) tekevät nätin rivin.

Päästäkseni oikeaan tiheyteen, käytin isoja (5mm:n puikkoja). Siksi käsialakin näytti aika epätasaiselta. Liotuksen jälkeen neulepinta oikesi kyllä nätisti mutta samalla (ilmeisesti alpakan ominaisuus) neule myös venyi melkoisesti :-/

Nyt en osaa päättää, pitäisinköä tämän neuleen itse vai tuunaisinko sen anopille, joka minua paljon pitempänä (taas kerran) istuisi neuleen sisälle paljon nätimmin kuin minä itse, kunhan hihansuita vähän löystäisi... Ehkäpä neuloisin sitten itselleni toisen, pienemmillä puikoilla tai syksyisemmän värisenä? Dilemmaa kerrakseen. Joka tapauksessa, kiva neule ja kiva malli, kannataa kokeilla!

Pikku-ukkelillekin on jotain tulossa - jo hyvällä mallilla, vaikka aika syyspukine onkin :)

Tirppa Ekoharakka

2011-06-25T13:30:00.000+03:00

Hei!

Olen Tirppa Ekoharakka. Lupsakkaa olemustani saan kiittää jämälangoista (Drops Nepal, Seitsemän Veljestä, Nalle ja jokin epämääräinen vuosikertalanka), joista emoni minut pyöräytti. Ravinnokseni olen nauttinut saumurinjätöstä, epämääräistä kangassilppua ja langanpätkiä, joista ei muuten olisi enää tullut mitään. Olen kierrätysintoinen haaskansyöjä ja iloluonteinen sellainen. Voi olla, että sisarusparveni kasvaa vielä, kunhan emoni penkoo jämälankakeriään jan leikkaa ja saumuroi lisää vaatetta poikasilleen. Voi tosin olla, että sisarukseni eivät ole samaa eläilajia kuin minä mutta siitä huolimatta he ovat erittäin toivottuja ja odotettuja.

Mukavaa Juhannusta kaikille ja pitäkää pyrstönne pinnalla, jos leikitte vesilintua!

Helppoakin helpompi hellemekko

2011-06-18T09:42:00.000+03:00

Ajatella, kesäpuvustusprojektini etenee. Taas yksi vaatekappale ihan vaan minulle! Viime viikon helteillä oli aivan pakko surauttaa kevyt hellemekko. Kangas oli jo keväällä hamstrattu valmiiksi Löytöpalasta ja törkeän helppo Spindle-hellemekon kaavakin Ottobre Designista 2/2009 oli valkattu. Eikun piirtämään, leikkaamaan ja ompelemaan. Mekko oli valmis ennen kuin huomasinkaan! Olen tyytyväinen, koska mekon ilmettä on helppo muunnella vyöllä/ilman vyötä ja vaikkapa alla olevaa t-paitaa vaihtamalla. Ja meneehän se tietenkin vilpoisana hellemekkona vallan mainiosti ilman tuota aluspaitaakin.

Vaikka kaava oli niin helppo, että hävettää, oikaisin vielä siinäkin, että en ommellut noita olkanauhoja mekkokankaasta, vaan käytin valmista nauhaa. Tämä nauha tosin on vielä tilapäisratkaisu - mustan satiininauhan puutteessa menettelee musta trikoovinonauha :)

Ihana kesäinen kaarrokeneule

2011-06-16T11:13:00.000+03:00

Jotain kesäpuvustusta sentään itsellekin valmistuu! Hiljattain uhkasin, että seuraava neule on saumaton, koska edellisen neuleen viimeistelyssä hikoilin niiden vähäistenkin saumojen kanssa pitkään, ennen kuin sain kappaleet kohtuullisen nätisti yhdisteltyä. Ja saumatonta oli siis tuleva :)

Neuloin tälläisen kivan pitsisen kaarroketopin kesää varten. Toppi neulottiin alhaalta ylös yhtenä kappaleena ja kunhan tuon pitsineuleen oppi (helposti) ulkoa, ei ohjetta tarvinnut paljon katsella. Ihan vaan noita hihansuita ja kaarrokkeen kavennuksia tehdessä piti vähän vaivata päätään. Lankana käytin arkisen harmaata Novitan Tennesseetä ja puikkoina toimivat 3,5mm:n pyöröt. Minun tiukahkolla käsialallani päätin neuloa koon M ja se olikin ihan oikea valinta, neuleesta tuli juuri sopiva. Kerrankin neule, johon olen ihan oikeasti tyytyväinen! :D

Malli on peräisin jostain Modasta, joka minulla oli kirjastosta lainassa. Kopioin lehdestä vain tuon ohjeen, eikä sivulla valitettavasti ollut tietoa siitä, mikä Modan numero oli kyseessä.

Seuraavakin saumaton neule (tällä kertaa neuletakki) on jo viittä vaille valmis - kunhan saisi viimeisteltyä langanpäät ja vähän siloiteltua. Olen nyt taas aika innostunut neulomisesta - se kun on niin näppärää kaiken muun ohessa. Parin silmukan neulomiseen ei tarvitse paljon aikaa ja homma etenee, vaikka hitaastikin!

Namskis, mitä soppaa!

2011-06-13T15:39:00.000+03:00

Tulipa taas kerran kokattua niin hyvää soppaa, että tämä ilo on jaettava muillekin! Paras keittokirja, mihin ikinä olen törmännyt (tähän ikään mennessä on pari opusta jo tullut nähtyä) on tässä:

Bongasin jutun (tai pikemminkin jonkinlaisen viittauksen) Apukokin keittokirjasta MLL:n lehdessä joskus keväällä ja pistin sen heti varaukseen kirjastosta. Kirja osoittautui niin hyväksi, että voisin jopa harkita sen ostamista ikiomaksi. Muutama resepti tuli kopioitua ja jokainen kokeiltu on ollut ainakin omassa suussa sulava makuelämys :)

Kirjan ideana on kokkaaminen lapsen kanssa. Resepteissä on merkitty erikseen lapselle (n. 3-vuotiaasta eteenpäin) sopivia tehtäviä. Meidän 3,5-vuotias on ajoittain innokas keittiössä sählääjä, joten tämän vuoksi kiinnostuin kirjasta alunperin. Nooh, vaikka ei kokkaisikaan lapsen kanssa, suosittelen lämpimästi kaikille jokapäiväiseen makaroonilaatikkoon vaihtelua etsiville! Meille on maistunut ainakin "Unkarilainen lihakeitto", "Kuninkaallinen kalasoppa", "Purjo-pekonikeitto" ja Chili con Kasvis, vain muutamia mainitakseni.

Varjossa auringon alla

2011-06-09T13:08:00.000+03:00

Huh hellettä, tämä neuloo visusti varjossa....

... ja odottaa, että kesän ensimmäiset mansikat kypsyisivät.

Olen ehtinyt neuloa valmiiksi helletopin ja ommella pikasurautuksena hellemekon. Raportoin, kunhan muistan pyytää hovikuvaajaani nappaamaan niistä todistuaineistoa.

Marimekkokankainen trikootunika

2011-06-06T12:53:00.000+03:00

Yritykseni puvustaa itseäni kesäksi eivät oikein ota onnistuakseen. Sen sijaan anopille tämä alunperin itselleni ompelemani tunika sopii kuin nenä päähän! Hyvä niin.

Kangas on Napapiiriltä Marimekon tehtaanmyymälästä hamstrattua heräteostostrikoota. Tykkäsin kuviosta kovasti ja ostinkin kangasta sen verran, että voi olla, että siitä toinenkin aikuisen vaate vielä syntyy. Toivottavasti osaan sitten valita koon niin, että vaate pysyy omilla pullonkaulaharteillani, niin pääsen itsekin nauttimaan tuosta kuosista :)

Tunikan kaarroke on kirpparilta löytynyttä lycratrikoota. Kamalaa löpsöä ommeltavaa. Lopuista lycroista tuleekin vanhemmalla pojalle Batman-asu. Siihen se materiaali passaa :)

Oi ihanuutta

2011-06-01T13:48:00.000+03:00

Pitihän se vielä viime metreillä käväistä Lumoavasta Langasta ostamassa Dropsin lankaa, kun toukokuun aleprosentti oli -30%. Mukaan tarttui 6 kerää Merino Extra Finea (vauvalle syksyksi kirjoneuletakki suunnitteilla) ja 4 kerää pätkävärjättyä Fabelia (tähän liittyvä projekti ei ole vielä ihan täsmentynyt). Lisäksi nappasin mukaani bambuiset sukkapuikot ja Knit Pron vaihdettavakärkiset pyöröt - mielenkiintoista!

Nämä kerät ovat niin ylellisiä ja houkuttelevia, että on vaikea tehdä edellistä projektia valmiiksi ennen uuden aloittamista. Ehkä aloitankin sitten taas uuden - tyyliin Kesäyön hullutus. Itse olen arponut osallistumistani hullutteluun jo pitkään mutta ehkä kuitenkin koetan saattaa about 25 valmisteilla olevaa projektiani loppuun (ompelukset ja haaveiluita varten hankitut materiaalit mukaanlukien niitä varmasti on tuota luokkaa) , ennen kun aloitan uudet 25 :)

Mummon huikeat retroaarteet, osa 3: Jameksen hilpeä samettitakki ja turkoosit pöksyt

2011-05-31T12:17:00.000+03:00

Tällä kertaa esittelyssä taas mummolan aarteita ja mannekiinina esikoinen, pari vuotta nykyistä nuorempana :)

Pimeetä verhoilua

2011-05-30T12:29:00.000+03:00

Reilu vuosi sitten ompelin elämäni ekat rullaverhoni. Yläkerran parvekehuone oli odottanut verhoja jo puolitoista vuotta. Huoneeseen ei kuitenkaan käynyt mikään vakiovalmisverho, koska kaikki kolme ikkunaa ovat erikokoisia ja korkuisia. Oli siis -vuosien tauon jälkeen- kaivettava ompelukone esiin. Olikohan se silloin vieläkin muuttolaatikossa... Mies ja esikoinen lähtivät suosiolla viikonlopuksi mummoloimaan, että saisin levitellä kankaita ja olla rauhassa ärripurri. Tuolloin tiesin jo odottavani kuopusta ja tuon viikonlopun aikana raadoin verhojen kanssa pitkiä päiviä. Sain kuin sainkin verhot valmiiksi, vaikka työhön käydessäni ei ollut ihan selkeää kuvaa, millaiset verhoista tulee. Käytin kahta eri kangasta ja manuaaliseen rullausmekanismiin käytin laskosverhonyöriä ja verhorenkaita. Kunkin verhon alakujaan tuli sopiva pätkä pahvista kangasrullaa. Muuten hyvä, mutta sinä viikonlopppuna pahoinvointi iski. Sen jälkeen en kyennyt moneen kuukauteen käymään tuossa huoneessa ilman, että verhojen katsominen yökötti.

Vaikka pahoinvointi helpotti, eivät fiilikset verhojen suhteen paljon parantuneet - ne kun eivät kaksinkertaisesta kankaastakaan huolimatta pimentäneet yhtään. Niinpä otin pari viikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja tilasin Eurokankaasta pimennysverhokankaan, joka muuntui sitten myös rullaverhoiksi.

Tällä kertaa kangas pimentää (toki sivuista ja verhotangon yläpuolelta edelleen vähän valoa pääsee huoneeseen). Tarvikkeina oli reilut 5 m meleerattua terran väristä pimennysverhokangasta ja 12m ruskeaa silkkinauhaa. Nämä värit sopivat huoneeseen ihan hienosti, vaikka kuvista eivät nuo värit välity ihan oikeanlaisina. Nyt olen tyytyväinen :)

V-I-H-D-O-I-N-K-I-N valmis neule

2011-05-27T10:56:00.000+03:00

Tästähän on melkein tullut pelkkä ompelublogi sillä välin kun neuleiden valmistuminen on venynyt ja paukkunut...Mutta yllätys yllätys: Nepalneule valmistui sittenkin ennen Jussia! Eipä tätä tullutkaan kuin Tapaninpäivästä asti marinoitua. Alkuun eteneminen oli hidasta perheen sairastelun vuoksi, sitten lankahamsteroinnin vuoksi. Sitten ei vaan huvittanut. Skimbalomalla huvitti taas vähän, joten työ eteni - kunnes piti neuloa hihat. Havaitsin kauhukseni, etten omista nro 5 sukkapuikkoja, joten ne piti hankkia. Kadun edelleen sitä, että saituuttani päädyin bambujen sijaan Addin metalliharkkoihin. Mutta niin vain niilläkin hihat neuloi, vaikka ranteita särki.

Lopulta kompastuskiveksi muodostui kokoaminen. Poloisessa neuleessa ei ollut muuta ommeltavaakaan, kuin hiha- ja olkasaumat mutta minä teinkin sen monta kertaa :) Paksussa langassa ja tässä värissä kappaleiden yhdistäminen on tarkkaa puuhaa (siis vikahan ei koskaan ole tekijässä, vaan langassa, värissä tai kuun asennossa...). Rumaa saumaa tuli kerta toisensa jälkeen. Testasin jopa neuleen päältä ompelua mutta sekin meni purkuun. Lopulta sain hihat yhdistettyä hihansuihin (joissa senttejä tietenkin oli hihojen kokoon nähden aivan liikaa) niin, että kursin liian hihansuun kainaloihin, ettei neule jäisi olkapäiltä pussittamaan. Niin sain jokseenkin siedettävät saumat aikaan. Malli ei ehkä ole meikäläisen rintavarustuksella kaikkein edustavin. Ehkäpä imetyksen lopettaminen tasoittaa aikanaan tilannetta. Menköön nyt tämän kerran. Seuraavalla kertaa voisinkin neuloa sitten jotain saumatonta ja A-linjaista, totally seamless, please.

Nepal oli kivaa ja nopeaa neulottavaa, mukavan pehmeää villan ja alpakan sekoitetta. Pitää vaan muistaa, ettei hajamielisenä nakkaa neuletta pesukoneeseen - muuten tulee huopaa.

Lanka: Garnstuodio Drops Nepal

Puikot 5 mm
Ohje: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=122&d_id=9&lang=fi

Ai niin, tuohon kaulukseen piti alunperin tulla napit mutta joko kaulani on lyhyt tai sitten innostuin neulomaan vähän liian pitkään. Mietin kyllä, että laittaisin feikkinapit tuohon avonaisen kauluksen päälle. Nappilootasta vain ei löytynyt tähän hätään sopivaa. Aikaa on etsiä, sillä vasta ensi talven paukkupakkasilla voisin tätä villpaitaa pitääkin :)

Elämän yllätyksiä, Hevisauruksia ja silkkiä

2011-05-25T12:55:00.000+03:00

Iskän wanha myssy päähän ja iskää katsomaan sairaalaan.

Korttiaskartelua - tämä kortti menee "tyttöystävälle" :D

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Suomi voitti MM-kultaa ja sehän on tietysti hyvä uutinen. Mies sairastui äkillisesti (huono uutinen) mutta selvisimme ilmeisesti säikähdyksellä (paras uutinen). Tuo sairastuminen oli kuitenkin sen verran pysäyttävä juttu, että pisti miettimään elämän perusasioita.

Puolison yllättävään sairaalareissuun ei voi varautua niinkuin työmatkaan, joka yleensä on tiedossa etukäteen. Et voi pestä pyykkikoria tyhjäksi, laittaa ruokaa valmiiksi, siivota ennakkoon ja hamstrata kaappeja täyteen eineksiä. Suku, joka asuu satojen kilometrien päässä ei voi auttaa. On vain selvittävä. Tällaisessa tilanteessa, yksin kahden pienen lapsen kanssa huomaa, kuinka tärkeää on, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Onneksi omasta naapurustostamme löytyy tuollaisia kullanarvoisia ihmisiä. Pienistä asioista saa voimaa. Riittää, että joku kysyy, voiko kaupassa käydessään tuoda jotain meillekin. Esikoisen uskaltaa päästää pihalle hetkeksi yksinkin, kun naapuri katsoo perään. Olen onnellisessa asemassa ja tiedän, että todellisia ystäviä löytyy läheltä. <3 Vaikka varauduimme henkisesti jo pitkään sairaalakeikkaan, yksinhuoltajuuteni päättyi yhtä yllättäen kuin alkoikin. Mies toipui ennätysvauhdilla ja loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan niin vakavasta diagnoosista kuin aluksi pelättiin. Turha varmaan kirjoittaakaan, kuinka helpottunut olen.

Lapset suhtautuivat iskän pikku reissuun hienosti. Vaikka molemmille pojille iski nuha samaan aikaan, kumpikin nukkui kohtuudella yönsä (tai ainakin vuorottelivat yölevottomuuden suhteen :). Molemmat olivat myös päiväsaikaan reippaita. Nyt jo huomaan, että veljekset pitävät toisistaan kovasti. Vauvuus on yhtä hymyä, kun näkee isoveljen. Isoveli puolestaan paijaa (omalla rajulla tavallaan) pikkuveljeä mennen tullen ja palatessa. Isoveli osaa katsoa, ettei pikkuveli putoa sitteristä kun äiti kääntää selkänsä. Isoveli huolehtii, etteivät hänen pienet lelunsa mene pikkuveljen suuhun.

Pikkuveli koettaa kovasti liikeelle. Harmistus on suunnaton, kun pään moshaaminen ja pyllyn nytkytys eivät vie eteenpäin. Paikoilaan pääsee kyllä pyörimään ympyrää mutta eteenpäin eivät kädet vielä vie.

Viimeisin higlight oli se, kun esikoinen pääsi Hevisauruksen konserttiin kaverin kanssa. Me äidit hihittelimme konsertissa poikastemme takana, kun pojat diggailivat bändiä ja heiluttivat nyrkkejään ja taputtivat minkä ehtivät. Ja mikäpä Hevisaurusta on diggaillessa, ainakin allekirjoittanut jaksaa vallan mainiosti kuunnella bändin tuotantoa :)

Äitikin on saanut jotain - nimittäin Dropsin ihanaa Baby Alpaca Silk-lankaa Lumoavasta langasta! Lanka on niin ihanan pehmeää ja kepeää (30% sillkiä, 70% alpakkaa), että siitä on neulottava sopivaa neulemallia etsiessä mallitilkku - ja tällainen vakaa harkintahan ei yhtään minun tapaistani :)

Tuunattu kesäkassi

2011-05-11T09:20:00.000+03:00

Tämä tuunaus on niin helppo, että haasteiden ystävien ei kannata vaivautua :)

Ostin hiljattain Oulun Kontista itselleni käsilaukun, koska tykkäsin niin kovasti sen väristä (niin, turkoosia, tietenkin). Ilmeisesti se oli jäänyt edelliseltä omistajalta käyttämättä, koska oli ihan uuden veroinen ja tahraton. Nähtävästi kassi on jonkin sortin merkkituote "Paquetage Paris"?

Mukana oli myös pieni kukkaro tai kirjekuorilaukku, miksi sitä nyt sanotaankaan. Joka tapauksessa, kivasti on kaikenmaaliman korteille tilaa.

Ihan pelkkänä turkoosina nuo olivat jotenkin tylsiä. Kaivelessani askartelutarvikkeitani löysin strassisilityskuvion, jonka saattoi leikata kahtia ja kas, keksin pikatuunata kassin ja kukkaron niillä. Niinpä kesäkassi sai piristeeksi vähän bling blingiä :)

Rrrromanttinen pussukkaa ja sydämiä

2011-05-09T12:08:00.000+03:00

Pitihän se itsekin tehdä itselle jotain äitienpäivälahjaa, koska Mummo ja Mummi jo saivat omansa. Katselin Mahdottomia Materiaalivarastojani ja löysin sieltä taas yhtä sun toista. Teinivuosina jossain runotyttövaiheessa koekirjailtuja tilkkuja, jotka vain odottivat pääsyään johonkin järkevään asiayhteyteen. Eurokankaan vaaleanpunaista kilopellavaa, joka on huolella marinoitunut ompelukopperon laatikon pohjalla. Ällöttävän mintuvärinen wanha lakananpuolikas, jota olen hautonut koeompeluksia varten. Vanua, pitsiä, muliinilankaa, kangastilkkuja ja kirpparilta hamstrattu myrkynvihreä vetoketju.

Näistä syntyi sitten kokeilupussukka (taitaa olla ensimmäinen tekemäni - muttei varmaankaan viimeinen). Kaavana on käytetty kirjassa Tildan tapaan ollutta pussukkakaavaa.

Teininä kirjailtu kukkanen sointuu ihan yllättävän hyvin yhteen myrkynvihreän vetoketjuhirvituksen kanssa. Toiselle puolelle applikoitu Mama-kirjailu on uusi (kokeilukirjailu, kun mietin mummo- ja mummi-kirjailuja em. lahjoihin) ja tuo ihan (oikeasti!) sattumalta aasinsillan uusimpaan MaMa-haasteeseen, johon näillä teoksilla osallistun.

Sydämien askartelu oli kivaa, joten niitä tuli sitten lisää. Mitä niillä tekee? Ei mitään mutta ovatpahan kivoja :) Ehkäpä käytän toista neulatyynynä, kun yläasteaikainen käsivarsineulatyynyni uhkaa jo tulla tiensä päähän. (voodoo-tyyppisesti voin sitten pistellä neuloja omaan nimikirjaimeeni - vai sovittaisko, että "N" tarkoittaa "Neulatyynyä"...) Toiseen lisään ehkä ripustuslenksun ja pistän ikkunankahvaan roikkumaan. Tai jotain.

Selvää on kuitenkin, että kangasvarastojen tuhoaminen näihin pikkuprojekteihin tulee kestämään kauan. Mutta onpahan hauska tapa hyötykäyttää pikkutilkkuja :)

Äidin ihana päivä

2011-05-08T15:39:00.000+03:00

Tänään pojat nukkuivat pitkään ja äitikin sai levätä. Auriko paistoi täydeltä terältä ja kruunasi ihanan levollisen aamun. Lahjaksi äiti sai pikkukoulussa istutetun kukkasen, jolle oli askarreltu ihana vihreä huoparuukku - ihan kolmivuotiaan omin pikku kätösin. Korttikin oli tehty ja signeerattu ihan itse. Äiti ei voisi olla ylpeämpi poikansa kädentaidoista (ehkä niissä on hieman käytetty avustajaakin..) :D Jännityksellä odotan, mikä kukka istutuksesta aikanaan puhkeaa.

Yhdessä kylvetty basilikakin kukoistaa Pentikin keväisessä ruukussa.

Kävimme aamulla ihastelemassa myös amerikanrautoja American car showssa ja sen jälkeen mentiin syömään hyvin. Jopa poikasetkin söivät hyvin, toinen jälkiruokabuffetin inspioimana ja toinen ihan omia eväitään (jotka äiti oli valmistanut). Mutta tänään äidin ei tarvinnut tiskata :D Myöhemmin illalla tämä äiti pääsee vielä lenkkipolullekin. Hieno päivä!

Ihanaa äitienpäivää muillekin!

Sydämelliset mummo & mummi

2011-05-06T10:19:00.000+03:00

Äitienpäivän kunniaksi näpertelin mummolle (=miehen äidille) ja mummille (=oma äitini) pikkuiset sydämet yhteensopivin kortein varustettuina, jotka posti kiidätti ensiluokassa perille kerrankin ajoissa :) Näistä tuli aika Tilda-henkiset ja inspiraatio lienee alitajuisesti peräisin Tone Finnangerilta.

Kirjoin mummo-ja mummi-tekstit muliinilangalla ja hyötykäytin pienia kangastilkkuja ja nauhoja, joita en ollut raaskinut heittää poiskaan.

Näitä oli kiva tehdä!

Esikoinen osallistui luonnollisesti korttien tekoon liimailemalla sisäpuolelle herkkiä kukka-aiheisia tarroja ja piirtämällä oman tervehdyksensä. Harmillisesti ne taideteokset jäivät kuvaamatta.

Synttärikortteja pienille sisaruksille

2011-05-01T12:40:00.000+03:00

Hyvän ystävän Vapun molemmin puolin syntyneet tyttäret viettivät Vappuaattona iloisia synttärijuhlia. Askartelimme esikoisen kanssa molemmille omat kortit. Esikoinen osallistui tällä kertaa koristeluihin piirtämällä värikkäät terveiset korttien sisäpuolelle. Yleensä hän on sommitellut kortteihin tarrat ja/tai kiiltokuvat mutta näihin kortteihin ei löytynyt varastoista tyttömäisiä tarroja, joten ulkoasussa oli tyytyminen yläkerran rullaverhoista ylijääneisiin kangastilkkuihin, varastopitsiin ja pariin vanhaan Tiimarikoristeeseen. Ne sai äiti laittaa paikoilleen :D Juhlat olivat kivat ja herkkuja riitti! Harmillista kyllä, hoksasin liian myöhään, että olisin voinut tehdä tytöille jotain ihan itse, joten lahjoissa jouduttiin turvautumaan Cittariin. Ehkä jo ensi vuonna.

Osallistun näillä korteilla myös ekaa kertaa Leenan MaMa-haasteeseen, koska materiaalit olivat omista varastoista ja myöskin kevään juhlaan tarkoitetut :D

Meillä on kotona ja kerhossa ollut Vapun teemana Spiderman. Pieni mies ei vielä omista teemaan sopivaa naamiaisasua mutta ISO poika on vilistellyt rooliasussaan jo perjantaista asti. (Kovasti piti suostutella, että tyttöjen synttäreille vaihdettiin ihan tavisvaatteet.) Pieni mies on kuitenkin tykästynyt Spiderman-ilmapalloihin, joita on koti pullollaan. Siispä hauskaa Vappua kaikille!

Mummon huikeat retroaarteet, osa 2: kesäasu

2011-04-29T08:57:00.000+03:00

Sarjassamme mummolan varastosta tehtyjä löytöjä on nyt vuorossa aika riemastuttavat kesähaalarit ja teepaita. Pääsiäisenä, ilmojen suosiessa, aloin lopultakin uskoa, että kesä vielä joskus koittaa. Tämä asu tulee sitten olemaan aika ehdoton :D

70-luvun alusta peräisin oleva haalari on jo aika kulunut (ilmeisesti myös iskä on siitä tykännyt päällään) mutta värit ovat herkulliset. Joku ompeluksiini perehtynyt saattaa huomata, että digaaan tuosta ruskean ja keltaisen yhdistelmästä :D Teepaidassa on keltaisella pohjalla iloisen punaisia purjeveneitä. Hyvälle tuulellehan tuosta tulee!

Jottei nyt eksyttäisi ihan pois tästä alkuperäisestä blogin käsillätekemisideasta, ohessa todistusaineistoa, että puikoilla todellakin on neule. Kysymys kuuluukin, kuka hullu neuloo kesää vasten villapaitaa? Jep, minä. Mutta sen verran viittä vaille tuo neule on, että valmiiksi se on saatava, vaikka päälle laitetaankin vasta ensi talvena :D

Pääsiäisenä innostuin uudestaan myös virkkaamisesta, koska tulin lainanneeksi kirjastosta Stichin bitchin virkkauskirjan. Siitä lisää myöhemmin.

Pannumys..eh, pipo ja uudet lempihousut

2011-04-21T11:03:00.000+03:00

Edellisessä postauksessa esitelty iskän perintötakki sai seurakseen neliöpipon, jälleen kerran Metsolan ruskeasta traktorijoustofroteesta. Kangas riitti vielä myös hassuihin sivusaumattomiin housuihin, joihin tuli extrapitkät resorit lahkeensuihin. Luulisin, että housuja voi pitää noita resoreita kääntämällä vielä pitkään. Eipä mene kallis kangas hukkaan :) Olen iloinen siitä, että sain tuosta metrin joustispätkästä tehtyä niinkin monta vaatekappaletta kuin sain. Siitähän tuli kaikenkaikkiaan haalari, koossa 74 cm, t-paita, koko 110 cm ja vielä nämä pöksyt ja pipo. Tilkkuja voi sitten käyttää vielä vaikka joihinkin koristeluihin, niinkuin tässä t-paidassa.

Mummon huikeat retroaarteet, osa 1: virkattu vauvan takki ja joustofroteiset bodyt

2011-04-19T12:36:00.000+03:00

Tavoistani poiketen jotain, mikä ei ole handmade by Niina. Anoppi oli vaalinut ja varjellut ainoan poikansa vaatteita läpi vuosikymmenten, joten vaikka nämä eivät olekaan omatekoisia, nämä uniikki (?)kappaleet ansaitsevat suorastaan oman bloggaussarjansa. Nämä löydöt saavat nyt palvella pojanpoikia, koska vaatteet ovat vielä hyväkuntoisia.

Kuinka moni nykyvaate kestää kulutusta ja säilytystä isältä pojalle/pojille?

Ensimmäisenä esittelen tämän hienon vauvalle virkatun valkoruskean takin, joka on palvellut mieheni lämmikkeenä ammoin 70-luvulla.

Takki on vuorattu valkoisella puuvillalla ja kiinnitetään hakasilla. Siitä päätellen, että vuori näyttää olevan kiinnitetty käsipistoin, veikkaisin, että takki on ihan jonkin sukulaisen omatekemä. Pitänee kysyä lisätietoja anopilta :)

Virkkaus on tehty varsin taidokkaasti, saumoja tuskin huomaa.

Kokoelmista löytyi myös pari joustofroteista lyhythihaista bodya, jotka menevät nyt käyttöön juniorille. Toinen kiinnitetään edestä napeilla ja toisessa on takana vetskari. Kuvista tuli hieman huonoja mutta ehkäpä niistä jonkin käsityksen saa.

Esikoiselle nämä vaatteet "löytyivät" isomummolan varaston kätköistä hieman liian myöhään, eli koko oli jo liian pieni mutta onneksi kuopus ehtii näitä vielä pitää.

Kunhan saan kuvattua kohtuullisia kuvia seuraavista vaatekappaleista, julkaisen näitä 70-luvun retrokukkasia vielä lisää :D Osa näistä mummolan aarteista taitaa olla/on ollut myös serkun suloisella pikkupojalla lainassa - enkä yhtään epäile, etteivätkö vaatteet kestäisi vielä seuraavallekin sukupolvelle :D

On the road-huppari

2011-04-17T13:30:00.000+03:00

Väkersin hupparin esikoisellekin. Koska tämä huppari oli vauvuudelle aivan liian iso, uskalsin tehdä isokokoiselle kolmivuotiaallemme hupparin koossa 104 (vaikka ollaan muuten jo pikkuhiljaa siirtymässä vaatekokoon 110).

Kuvittelin, että tämä toinen tekele menisi jo rutiinilla mutta toisin kävi. Taskuihin "applikoidut" Metsolan On the Road-kankaasta leikatut autot eivät asettuneet nätisti paikoilleen (en sitten malttanut odottaa, että pääsen kangaskauppaan ostamaan irtirevittävää tukikangasta :P). Vetoketjun kanssa oli aivan massiivisia ongelmia ja purin väkerryksen parikin kertaa. Ei siitä silti tullut täydellistä. Varsinkaan kun vetoketju on muutenkin liian lyhyt, vaikka olikin ihan ohjeen mukainen. Jepjep. Mutta tulipahan tehtyä, jälleen kerran.
Collegekangas on peräisin Löytöpalan palalaarista, resori ja hupun vuori ovat Lasten Metsolasta. Kovasti tykkään kyllä näistä väreistä ja tuosta vihreästä On the Road-joustiksesta.

Ehkäpä tästäkin opimme jotain.

a) osta kaikki tarpeelliset tarvikkeet ennen kuin rupeat väkertämään

b) mittaa vetoketjun pituus ennen kuin ostat vetoketjun (hmmm - tämä nyt ei korreloi edellisen oppimäärän kanssa)

Puikoilta ei ole valmistunut mitään pitkään aikaan mutta Garnstudion Nepalista on villapaita tekeillä. On vaan niin väärä vuodenaika tähän hommaan, että ei tahdo työ edistyä. Mutta sinnittelen kyllä neuleen loppuun, ennen kuin annan itselleni luvan ottaa puikoille jotain kepeän keväistä. Ne neuleet valmistunevat sitten minun laskuoppini mukaan varmaan sopivasti talven kynnyksellä :D

Traktorit ja kevätkylvöt... varmoja kevään merkkejä!

2011-04-10T18:18:00.000+03:00

Isot pojat mummoloivat viikonlopun, joten vietimme laatuaikaa vauvan kanssa. Kovasti tuntui pikkuisella olevan ikävä isoveljeä, kun ei oikein mikään jaksanut kiinnostaa ja päikkäreidenkin nukkuminen piti tehdä ihan pikkuannoksina, ettei vain missaisi sitä, kun isoveli tulee viimein kotiin.

Tulihan siinä yhdessä ikävöidessä ommeltua isolle poikaselle traktoriteepaita. Tässäkin yksinkertaisessa projektissa tökki suunnilleen kaikki mutta ainakin se muistuttaa teepaitaa. Vaikka ruskea ei niin keväinen väri olekaan, niin kuosihan on mitä keväisin - nythän ne traktorit käyvät kevätkylvöihin.

Niin olemme mekin tehneet mutta ihan pienessä mittakaavassa. Kylvimme viikolla ison poikasen kanssa ohraa, basilikaa, persiljaa ja tilliä kasvamaan. AInakin kahdessa purkissa jo tapahtuu. Ohrakasvustosta tuli harva, koska käytimme ystävältä saatua siemenpussinpohjaa. Silti se ilahduttaa vihreydellään. Vielä pitäisi saada krassit ja tomaatit esikasvaukseen, niin meidän puolestamme kesä voi tulla!

Pienen potilaan iso huppari

2011-04-06T16:09:00.000+03:00

Kotiuduimme pienen ja reippaan leikkauspotilaan kanssa eilen. Nivustyrä saatiin poistettua ja kaikki meni vallan mainiosti, jopa sairaalassa nukkuminen (josta lisää alempana). Sen kunniaksi halusin tehdä pikkuiselle hupparin kesäksi. Ja lempivärissäni, turkoosinsinisenä, tietenkin. <3

Valkkasin kaavan jostain SK:sta vuodelta 2006 ja koon 74, jotta koko olisi mahdollisimman sopiva kesällä... Nooh. Ilmeisesti SK:lla on eri käsitys koosta 74 kuin minulla, koska hupparista tuli niin iso, että se lienee sopiva ehkä vuoden päästä kesällä :D Toivottavasti muistan hupparin olemassaolon sitten... Ok, tein toki pari muokkausta, jotka varmaan hieman kasvattivat kokoa, eli nuo resorit helmassa ja hihansuissa ovat ylimääräiset mutta myös leveys (jota EN muokannut) oli hulppea. Ei se mitään, nyt tiedän, että voin varmaankin turvallisin mielin tehdä isolle pojallemme hupparin koossa 104 (koska hän nyt käyttää kokoa 104/110...).

Kuvissa resorit ja huppu näyttävät mustilta mutta todellisuudessa ne ovat tummanruskeat, saman väriset kuin vetoketju (jonka väri jostain syystä näkyy ihan ok.) Vetoketjun ompeleminen on minusta sen verran jännittävää, että olen ihan tyytyväinen tuohon lopputulokseen - jouduin kylläkin varmaan kolmesti purkamaan pätkän, ennen kuin työnjälki kelpasi itselleni. Tähtiapplikaatio ei ihan onnistunut mutta harjoitusta, harjoitusta ollaan vailla. Ajattelin sinnikkäästi koettaa joskus uudelleenkin. Tikkasin kaikki mahdolliset saumanvarat kiinni ja olin ehkä poikkeuksellisen huolellinen. Olenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen - kunhan tuotos vain vielä pääsisi käyttöön :D

Pikku toipilas puolestaan on ollut iloinen - ja ilmeisesti myös väsynyt. Ihanat hoitajat tarjosivat minulle mahdollisuuden käydä nukkumassa yö kotona ja tartuin tilaisuuteen. Olin pumpannut maitoa ja joskus vauva on suostunut syömään pullostakin, joten ajattelin, että käytän yön lepäämiseen. Ekaa kertaa reiluun viiteen kuukauteen en noussut yöllä kertaakaan. Kyllä kannatti!

Vauvuus oli nukkunut yön hyvin, vain yksi syöttö ja unta aamuun asti! Kotonahan meillä herätään tavallisesti tunnin välein. Tästä päättelimme siis, että vauva herää maidon tuoksuun ja ensimmäisen yhteisen kotiyön vietimmekin eri makuuhuoneissa. Nousin vain kerran antamaan rintaa! Mies oli kyllä pari kertaa antanut vauvalle unirievun mutta näin hyvää yötä meillä ei ole varmaan ollut koskaan. Toivottavasti nämä jatkuvat vielä leikkausesta toipumisen jälkeenkin!

Tasaraitaa vauvalle ja tähtitunika äidille

2011-04-03T19:41:00.000+03:00

Tekaisin pienen pusero- ja housuasun vauvalle Marimekon tasaraitatrikoosta ihan harjoituksen vuoksi. Kaavat ovat Ottobere designista jostain vuodelta 2007 (ainoa lehti, joka meidän lähikirjastossa oli saatavilla lainaan). Tuossa puseron kauluksessa käytin resoria ja se oli ehkä vähän nafti - veti tuon kauluksen rypylle takakappaleen puolelta. Tyttöjen vaatteessa efekti ei niin haittaisi. Housuissa kokeilin kiinnittää kuminauhan saumurilla, kuten Hatatuu neuvoi. Ihan hyvin onnistui. Ompelin vielä "kuminauhakujan" ompelukoneen hunajakenno-ompeleella mutta siihen en ole täysin tyytyväinen, koska tuli vähän suttua paikoitellen :P Käyttöön menevät nämä vaattet kuitenkin.

Koska pikkuruinen sai oman settinsä, piti äidinkin saada jotain uutta. Ompelin maailman helpoimman trikootunikan kirpparilta löytämästäni tähtitrikoosta. Kaava tähän tunikaan löytyi Modasta mutta vaikka kuinka kuvittelin valinneeni oikean koon kokotaulukon mukaan, tulihan siitä liian leveä. Kaventelin sitten vähän saumurilla ja ihan ok tuli. Vaikkakin esim kaula-aukko voisi istua paremmin, jos olisi heti ollut oikea koko. Jatkossa täytyy kunnostautua ja mitata ja muokata kaavat ennen kankaiden silppuamista niin pääsee ehkä lähemmäs totuutta.

Huomenna vauva menee nivustyräleikkaukseen ja äiti lähtee aveciksi. Leikkausta on jouduttu siirtämään jo useampaan otteeseen flunssien ja korvatulehdusten vuoksi. Niin kamalaa kuin se onkin, nyt olisi ihan hyvä saada asia hoidettua, ennen kuin lähdetään ryömimään. Voi pikkuista :-/ Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Retroa retroa :D

2011-03-28T19:38:00.000+03:00

Voi kuinka iloiseksi sitä tulee, kun saa jotain pientä aikaan. Ompelin kauan projektina olleen retrohaalarin vauvuudelle - juuri sopivasti 5kk-päivän kunniaksi <3. Kokoa on vielä liikaa, koska olin sen verran pessimisti, että aloitin projektin reilusta koosta, siltä varalta että homma kestää :D

Nyt Hänen Vauvuutensa on 66 cm ja reilut 7kg, joten tämä 74-senttinen (varmaankin reilu koko) haalari lienee kesällä sopiva. Ja silloinhan sitä on muutenkin hyvä pitää. Kaavana on jo varmasti monille tuttu Ottobre designin Mustikka-haalari. Aloittelijana olen noudattanut kaavaa ja työohjetta orjallisesti. Kankaana on Lasten Metsolan ruskea traktorijoustofrotee. Resorit ja taskut ovat myös Metsolasta. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, tuli ihan meidän vauvan näköinen juttu! Ja tuli ihan oma lapsuus mieleen :)

Vauvuus on aloittanut soseet ja nyt on jo pari päivää harjoiteltu lihasoseiden maistelua. Hyvin tuntuu maistuvan, mikä on tietenkin mukava juttu. Neuvola eli toiveessa, että hän rupeaisi nukkumaankin paremmin rintamaitoa tuhdimmalla eväällä. No, se jää nähtäväksi. Pari yötä on mennyt ehkä hitusen paremmin, toissayönä pääsin neljällä herätyksellä, joten sehän oli ihan luksusta. Olinkin sitten eilen kellojen siirrosta ja tuosta paremmasta yöstä niin pirteänä, ettei uni meinannut tulla millään. Mutta eiköhän tämä tästä :)

Paluuta arkeen, ompelusulkeisia ja kuinka vanhakin koira joskus oppii uutta

2011-03-24T15:46:00.000+02:00

Ylläksen viikko on nyt sitten historiaa, harmi kyllä. Toisaalta nautin aina kotiin ja turvalliseen arkeen palaamisestakin (varsinkin lapsiperheen näkökulmasta). Lomaviikko meni todella nopeasti ja rinteeseenkin ehdin kolmena päivänä. Yhtenä päivänä mentiin miehen kanssa yhdessä (todellista laatuaikaa) ja yhtenä päivänä laskettelin hyvän ystävättären kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa (laatuaikaa sekin). Kolmas rinne(ilta)päivä vierähti ihan yksin mäessä, en vain voinut vastustaa auringonpaistetta ja tilaisuutta, joka oli tarjolla, kun lastenhoitoapua oli käytettävissä :D

Muut päivät vietettiin perheen kanssa, kävimme mm. Lainion lumikylässä - hieno paikka! Alla oleva jääveistos tervehti meitä siellä. Ja paljon muuta - kuvittelin rakennelmaa paljon pienemmäksi mutta siellähän oli lumi- ja jääveistoksia, juhlasaleja ja uniikkeja jäähotellihuoneita ihan nokko.

Lomalla koetin parannella pahaa saumurikuumetta. Menestyksettä - marssin jo tiistaina saumurikauppaan ja siitä lähtien olenkin tuhonnut kankaita aivan kiitettävästi... Ihan kirjaimellisesti tuhonnut, ainakin yhden Marimekon velourkankaan, josta kaavailin kotiverkkareita. Nooo... sain KOTIverkkarit (toivottavasti kukaan ulkopuolinen ei bongaa minua ne päällä). Kangasta oli nimittäin leveyden puolesta liian vähän ja jouduin tinkimään nukan (ja langan-) suunnasta. Voin kertoa, ettei se kannata. Muistiin jatkoa varten minulle ääliölle:

- tarkista kankaan leveys ennen ostoa

- leikkaa velour samaan nukansuuntaan

- tee kunnollinen koeompelu

Tämäkin karmiva kokeilu oli siis hyödyllinen, koska muuten nuo ylläolevat opit eivät ehkä olisi jääneet mieleen... ja tulihan siinä samalla testailtua uutta työkaluakin - ja verkkarikaavaa ;)

Tässä vielä yksi "luomus" joka on presaumurikaudeltani: imetyspaita vol 2, kankaana jokin ryppyneulos. Ihan kiva, vaikkakin kauluksesta tuli hieman löpsö ja hihoissa olisi saanut olla enemmän pituutta. Tähänkin paitaan liittyy yksi ääliöoppitunti: yritin tuunata tuohon luukkuun framilon-nauhaa, eikä se ottanut millään onnistuakseen. Lopulta jouduin leikkaamaan koko kokeilun pois ja tekemään luukun ilman framilonia.... Seuraavan kerran kun kokeilin framilonin ompelua yhteen löpsähtäneeseen imetyspaitaan, tajusin tarkistaa kolmipistesiksakin tikinpituuden ja -leveyden. Ja kas, kuminauhan ompelu ei ollutkaan niiiiiin vaikeaa. Kröhm. (Hakkaa tyhmää päätään seinään.)

Saumurointikokeiluni ensimmäinen uhri oli tämä Marimekon oranssimusta tasaraitainen trikookangas. Esikoinen sai siitä T-paidan. Jotta paita olisi hieman poikamaisempi, kokeiluapplikoin paitaan Metsolan ruskeasta traktorikankaasta yhden traktorin. Tässäkin paidassa on parit oppitunnit:

- kannattaa tarkistaa, miten päin on ompelemassa hihaa, ettei saumuroi sitä nurinpäin... (kröhm)..

- applikoinnissa kannattaisi käyttää liimaharsoa (kröhhm)...

Ompeluharjoitusten vastapainoksi jotain tuttua ja turvallista- maaliskuun ensimmäinen valmis neuletyö. Ja sekin on ihan vaan pienet jämälankasukat. Jäminä käytin 7 veljestä polkkaa ja 7 veljestä luonnonvalkoista vuosikertalankaa. Molempia jäi vieläkin harmillinen nökkönen, joten johonkin projektiin täytyy nekin vielä upottaa. Mutta kuitenkin, sain aikaan perussukat joihin olen ihan perustyytyväinen.

Skimba skimba :D

2011-03-13T21:01:00.000+02:00

Kun muut jo lopettelevat hiihtolomiaan, me vasta aloitimme. Auto ylitäyteen pakattuna suuntasimme allekirjoittaneen muinaisiin kotimaisemiin Länsilappiin. Nostalgian lisäksi olen äärimmäisen iloinen myös siitä, että samalla pääsimme myös Suomen ehdottomasti parhaisiin mäkiin.

Koska importoimme myös isovanhemmat etelän tuliaisina, meillä on todellinen mahdollisuus miehen kanssa viettää laatuaikaa rinteessä - yhdessä! Ja koska vauvamme on mallia "ei tuttia, ei pulloa", valitsimme majapaikan rinteiden juurelta, jotta ruokahuolto pelaa - ja osuimme todella nappiin valinnassamme. Lomahuoneistostamme ei puutu mitään, eikä sijainti jätä lainkaan toivomisen varaa. Huonon sään sattuessa voimme lillua kylpylässä, johon pääsemme mukavasti sisäkautta. Tänään, ensimmäisenä tehokkaana lomapäivänä, ilmojen valtias oli kuitenkin myötä. Täydellinen auringonpaiste, pikkupakkanen, eikä edes Yllästä normaalisti riivaava tuuli kiusannut. Voi tätä onnea!

Tämän viikon saa myös Bernina lomailla, eikä neuleillakaan ole kiire. Näihin kuviin, nähin tunnelmiin :)

Imetyspaita

2011-03-06T21:26:00.000+02:00

Maaliskuun alku on mennyt aika lailla kaavoja piirrellessä. Yhden ompeluksen olen sentään saanut aikaiseksi, ihan itselleni. Pitkähihaisia imetyspaitoja minulla ei ole kovin montaa, joten sellaisen surautin Eurokankaan kilotrikoosta. Yllätyksekseni kaava (jostain SK:sta vuodelta 2005) oli aika helppo ja paidasta tuli ihan hyvä, vaikka jouduin säästelemään kangasta tekemällä puserosta hieman lyhemmän kuin piti. Harmittaa vain se, että unohdin tuunata tuon imetysluukun framilon-nauhalla, mutta taidan tehdä sen myöhemmin, jos trikoo löpsähtää (kuten se muissa tämän mallisissa paidoissani on tehnyt).

Muut ompelukset tulevat sitten lapsosille. Saapa nähdä, viitsiikö niitä täällä esitellä :)

Peräti kolme päivää meni, etten neulonut mitään. En silmukkaakaan. Sitten kädet alkoivat tuntumaan liian joutilailta. Eiköhän jotain valmistu puikoltakin tässäkin kuussa :D

Lankahamsteroinnin viimeinen tuotos- kevättä rinnassa!

2011-03-01T09:31:00.000+02:00

Pitsirinnustainen helletoppi Novitan Samoksesta livahti puikoilta eilen ja päätti hamsterikuukauteni. Havaitsin, että pitsineule pyöröillä ei ole minun ominta alaani. Jotenkin silmukoiden ja kierrosten laskeminen vaatisi enemmän keskittymistä kuin mitä voin tässä elämänvaiheessa panostaa. (Pienten lasten kanssa rauhallista keskittymisaikaa on yleensä n. 5 sekuntia kerrallaan.) Tämä keskittymiskyvyn puute näkyy valitettavasti myös työn jäljessä, vaikka purinkin työtä useampaan otteeseen korjatakseni virheitä :-P Plääh.

Kulutuksessa jäin kokonaisuudessa alle kilon mutta hyvin meni, ylitin tavoitteeni, joka oli puolen kilon kieppeillä langan määrässä. Myös kaikki suunnitellut neuleet valmistuivat. Tokihan puikoilla ja päässä on vielä monta projektia odottamassa :) Mutta nyt maaliskuussa koetan tuhota kangasvarastoa enemmän - eli hellemekkoja ompelemaan! Jospa ne kesäksi valmistuvat, ja mielellään tämän vuoden kesäksi ;)

Businesshenkinen liivihame ja lapsiperheen ravintolaruokailuista...

2011-02-27T17:33:00.000+02:00

Totesimme eilen käydessämme perheellä ruokaravintolassa (tai no, öh, keskustapizzeriassa), että kaukana ovat ne ajat, jolloin kävimme miehen kanssa keskenämme ja erikseen lepposilla lounailla työn lomassa. Oli aikaa vatvoa ja pohtia asioita perusteellisesti, päivitellä työkiireitä (HAH) ja analysoida omia ja muiden työsuoritteita.

Lapsiperheen ruokailu on aina kaoottinen tapahtuma, jossa tapahtuu ainakin seuraavat vakiot:
a) limsa kaatuu ainakin jonkun ruokailijan syliin (kaataja on vakio - kaatumisen suunta vaihtuu)
b) ainakin toinen lapsi huutaa
c) imetysikäinen on jossain vaiheessa otettava syliin, jolloin väistämättä sotket myös oman asusi, kun yrität ruokailla yksikätisenä
d) imetysikäinen päättää ruokailla juuri silloin kun äiti saa lämpimän annoksen eteensä
e) esikoinen jättää ruuan syömättä

Nämä ruokailutapahtumat ovat miellyttäviä vain siksi, että
1. ei tarvitse muistaa ostaa tiettyyn ruokaan tarvittavia kaikkia aineksia kaupasta
2. ei tarvitse valmistaa ruokaa itse (Joka toisaalta on r a u h a l l i s i n a koti-iltoina ihan mukavaa)
3. joku muu tiskaa
4. edellämainitut kohdat a)-e) toteutuvat kotonakin

tämän vuoksi siis käymme sinnikkäästi, vähintään viikoittain jossain ulkona syömässä lasten kanssa. Kauhistutamme luultavasti aika monia itseriittoisia DINC-pariskuntia (jollainen mekin olimme muutama vuosi sitten) nukkavieruilla asuillamme, sottaisilla ja äänekkäillä lapsillamme sekä ympärillemme levittäytyvän tavaran määrällä.

Viime maanantaina sain valmiiksi ihanaisen, työelämäkelpoisen liivihameeni, jonka pitämiseen minulla ei nykyisin juurikaan ole tilaisuuksia. Enkä kaikesta huolimatta edes kaipaa työelämään, ainakaan vielä. Toivottavasti saan olla kotona vielä pitkään. Ja toivottavasti saan silti tilaisuuksia pitää tätä liivihametta :D

Kumma, miten kuvaamisen jälkeen vasta havaitsee ne karvat ja rypyt, jotka olisi pitänyt silittää e n n e n kuvien ottamista. Aargh.

Neulepuikot ovat myös vähän viuhuneet - sain valmiiksi kierrättämästäni Novitan Tempo-langasta palmikkossärystimet ja ranteenlämmittimet. Malli omasta päästä ja puikot nro 6 bambut. Ihanan nopeatekoiset. Mutta nyt tuo Tempo pursuu jo korvista. Seuraavaksi jotain muuta!

Uhosin Lankahamstereissa, että laittaisin tänne parempia kuvia näistä mutta laiskuus iski, enkä jaksanut vaivata armasta hovikuvaajaani näillä :)

Formula T-paita rasavillille

2011-02-24T13:28:00.000+02:00

Esittelenpä nyt yhden ompelustuotoksenkin. Suratin eräs onnekas päivä T-paidan esikoiselle. Trikoo on hommattu Savon Palasta ja siinä on F1-auton kuvia. Tuli aika kiva - ja hyvin taisi leikit maistua siinä :D

Pikkuneidin käsilaukku ja kierrätystä

2011-02-21T09:54:00.000+02:00

Sain kuin sainkin edelleisessä postauksessa mainitun pikkuneidille synttärilahjaksi tarkoitetun käsilaukun valmiiksi ajoissa (juhlia edeltävänä iltana). Itse olin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja omaan designiini :D

Laukku on vuoritettu beigen värisellä kankaalla ja kahvojen kangas on leikattu vanhasta Jackpotin farkkuhameesta. Kierrätys kunniaan! Samaisesta hameesta leikkasin myös kankaat taas yhteen pikkutytön liivihameeseen, mutta muotokaitaleet täytyy tehdä toisesta kankaasta, sen verran täpärälle meni. En tosin tiedä, kenelle tuon hamosen aikanaan sitten lahjoitan - mutta eiköhän sillekin kohde löydy. Mutta takaisin tuohon laukkuun - ajattelin jokin päivä surauttaa laukusta myös aikuisten version. Kankaatkin on jo katsottu valmiiksi (= vanha vakosamettihame ja toinen kukallinen hame, jotka voi silputa). Koristeeksi tulee samettinauhaa ja ehkä pari kivaa nappia. Hmmm... vaatii hieman tuotekehittelyä.

Lisää kierrätystä - purin kammottavan Tempo-neulepuseroni ja uusiokäytin lankaa palmikkokauluriin. Ihan kivasti lämmittää ja mielestäni lanka on nyt paremmassa käytössä kuin ennen :D Puserosta purettua lankaa on vielä reilusti, joten lisää saman sävyisiä pikkuneuleita on tuloillaan.

Lanka: kierrätetty Novita Tempo

Puikot: 7mm pyöröt

Malli: oma

Ompelusinnostus

2011-02-18T08:39:00.000+02:00

Nyt ei jouda neulomaan, koska ompelusinnostus on päällä. Olen surffaillut ja löytänyt myös pari ihanaa uutta plokia. Osallistuin jopa arvontaan leikkisät lastenvaatteet-blogissa ja Pikkujekku-blogissa. Nyt vaaan peukkuja pystyyn, että arpaonni suosisi - kerrankin :)

Mutta nyt vauvelin hoitoa ja pienen kassin ompelua. Tavoite saada aikaan synttärilahja pienelle tytölle, eikä yhtään viimetipassa :D

Lämmikettä paukkupakkasille

2011-02-16T10:52:00.000+02:00

Oulu, -33. Ja tätä samaa päiväkausia. Ei tätä seutua varmaan ole oikeasti tarkoitettu ihmisasumukseksi? Pakkasella on kyllä tosi kaunista ulkona, kun aurinko paistaa mutta harmi vaan, ettei siitä oikein tarkene nauttia.

Eka mummolointikeikka meni mukavasti, vaikka vauvuus ei tykännytkään automatkailusta. Ei siis lainkaan. 300km:n matkaan saimme kulumaan 5 tuntia. Esikoisellakin oli kestämistä mutta tosi reippaasti hän kuitenkin jaksoi joka pysähdyksen. Pelastavana tekijänä oli varmasti oma kannettava DVD-soitin ja Cars-leffa. Ja perillä oli mukavaa. Ja sekin oli kivaa, että takaisinkin päästiin :D

Nyt kun vauvuus on toipunut korvakierteestä, pääsimme myös aloittamaan vauvauinnin. Hän tuntui tykkäävän! Reippaasti polskutteli altaalla ja jaksoi kaikkki vaatteiden vaihdot ja pesut ja saunatkin <3 Ei nyt näin eka kerralla kovin vielä revitelty tietenkään mutta hyvä alku oli. Muutoin vauvuus on ollut valitettavan rauhaton. Refluksia epäillään ja allekirjoittanut joutui rankalle välttämisdieetille - ei maitoa, ei kananmunia. Täytyy toivoa, että reppana alkaa näillä toimenpiteillä ja refluksilääkkeellä voimaan paremmin.

Äidin kullanmuru <3

Olen saanut aikaan myös jotain sinistä :D

Keittiössä majaileva Flipflop-korisarjaperhe sai nuorimman ja kookkaimman vesansa. Siinä säilytetään sorminukkeja :) Tykkään kovasti tuosta langan väristä, joten melkein harmittaa, että se loppui.

Ja vihdoin sain valmiiksi myös ihanat pitkävartiset villasukat Nalle-langasta! Olen aivan innoissani - nyt voin joskus pukeutua hamoseen, eivätkä sääret jäädy. Olen aika vilukissa. Sukat tulivat tosi tarpeeseen ja lämmittävät sääriäni varmasti vielä usein. Olin tosi tarkkana siitä, että sukista tulee napakat ja että ne pysyvät ylhäällä. Toivotaan, että ne pysyvätkin napakkoina, eivätkä venähdä ahkerassa käytössä. Sukkien valmistumisen kunniaksi lavastimme jopa tilanteen, jossa pötköttelen sohvalla ;o) Ihanat ovat, vaikka itse teinkin!

Lanka: Nalle Four Seasons kesä

Puikot 3mm

Malli omasta päästä

Pakkaamisen autuus

2011-02-09T14:27:00.000+02:00

Nyt se on sitten edessä - eka reissu mummolaan kahden lapsen kanssa. Kaamea määrä pakattavaa ja pelko, että jotain oleellista unohtuu. Onneksi pienimmän ravinto ainakin kulkee aina mukana, oikean lämpöisenä ja toivottavasti maittavana.

Lankahamsterointi onnistuu pätkitellen. Sain aamulla valmiiksi esikoisen lapaset myrkynvihreästä Huopasesta, jota olin jossain mielenhäiriössäni kirpparilta hankkinut. Pistin kuitenkin koristeeksi vähän jämiä Nalle Four Seasonsia. Ei niitä silti voi näteiksi kehua...mutta huopuivat kyllä kiitettävän tiiviiksi, joten lämpöiset varmaan ovat. Täytyy vain toivoa, että niitä tulee pidettyä. Esikoinen sovitti ja totesi lapaset karvaisiksi :D

Lanka: Novita Huopanen

Malli: kerän vyötteestä, "koristelu" omasta päästä

Puikot: 8mm

Mummolaan menomatkalla (mikäli en aja ja valoa riittää) ajattelin tikutella sukkia Nallesta. Nalle on niin ohutta Huopasesta 8mm:n harkoilla tehtyjen lapasten jälkeen, että tuntuu, ettei työ etene mihinkään. Sääreni ovat kuitenkin kaipailleet polvipituisia villasukkia, joten tehtävä ne on. Ja kun sitä lankaakin on kertynyt... :D

Toinen projekti, mikä pitäisi aloitella on epäonnistuneen Tempo-liivin purkaminen. Liivistä tuli aikoinaan (raskauden viime metreillä neulottuna) aivan liian suuri eikä päättelykään oikein onnistunut, eli sivusaumat irvistelevät ilkeästi. Grrr. Lanka saisi toivottavasti paremman elämän kaulurina, jota myös kipeästi tarvitsisin. Purkaminen on tylsää mutta turha kai tuota lankaa on epäonnistuneessa puserossa seisottaa, kun keksin sille parempaakin käyttöä.

Lanka: Novita Tempo

Malli: Novita

Puikot: 7,5mm

Katso ja kauhistu, tämä neule ei enää kävele vastaan :O

Palmikkomyssy ja pieni ompelus!

2011-02-06T16:15:00.000+02:00

Ekana Lankahamsterityönäni valmistin palmikkopipon vaalenansinisestä Isoveli-langasta. Tupsun kera työhön meni koko 100g:n kerä, joten ei huono startti lankavaraston laihdutukselle. Tarkoitus oli tehdä myssy lahjaksi ystävättärelle - mutta kuten minulle usein käy - kun käytän ohjeen mukaista puikkokokoa, kudelma venähtää hieman... Itse asiassa ohjeen orjallinen noudattaminen olisi tehnyt tuosta piposta muutenkin aika tonttulakin mutta muuttelin kavennuksia aika vapaamielisesti ja lisäsin tupsun alkuperäisestä mallista poiketen. No, tuo pipo ei ainakaan lytistä kampausta kovin pahoin :D Saas nähdä kehtaanko lahjoittaa myssyä kenellekään vai meneekö johonkin hyväntekeväisyyteen, josta sen toivottavasti joku isopäinen saa käyttöönsä...

Malli: Myssystä sukkiin - kirjasta mukaeltuna

Lanka: Novita Isoveli

Puikot: 6mm bambut

Nyt kun pitäisi keventää lankavarastoa, kiinnostaisi jotenkin paljon enemmän ommella. Efekti lienee sama kuin opiskeluaikoina, kun piti lukea tenttiin, jolloin siivoaminen oli ällistyttävän mielenkiintoista.

Ompelin kohta 2-vuotta täyttävälle kummitytölleni liivimekon, kun harhaannuin ostamaan (ihan muuten vaan) kivan kankaan Eurokankaasta. Onneksi sille löytyi jotain käyttöäkin :)

Jämäkangaspalasista ompelin pikkuruisen käsilaukun, jonka vuorasin toisella jämäkankaalla. Olkahihnoiksi virkkasin 7 veljeksestä ketjusilmukoita. Ei vaikeaa mutta minun ompelutaidoillani ihan riittävän haastavaa. Kangasta jäi vielä sen verran, että toisenkin liivimekon ja käsilaukun siitä pyöräyttäisi, jos vain keksisin, kenelle. Omat lapset kun eivät mekkoja niin arvosta :D Voi, kunpa pojille löytyisi jotain yhtä kivaa ja helppoa ommeltavaa!

Tammikuun viimeiset

2011-02-04T09:40:00.000+02:00

Vielä ei ole lankahamsterointi tuottanut tulosta mutta ei se mitään. Tammikuunkin viimeiset työt on vielä dokumentoimatta :D

Ensimmäisenä esittelyssä palmikkopipo 7 veljestä-langasta. Anoppi toivoi palmikkomyssyä, joka sopisi hänen takkinsa väreihin ja valitsi itse langankin. Olen neulonut samanlaisen myssyn itselleni n. vuosi takaperin valkoisesta langasta ja siinä nuo palmikot pääsevät kyllä hienosti esille mutta tämä lanka on sen verran kirjavaa, että palmikot näyttävät hukkuvan myssyyn - mutta anoppi vakuutteli olevansa tyytyväinen tuotokseen (jonka on kylläkin nähnyt vasta Skypen kautta)...

Malli: Novita

Puikot 4 mm

Lanka: 7 Veljestä Polkka

Tuossa ohessa tikuttelin myös jämälankamyssyn, jolle en ole vielä keksinyt käyttäjää. Ehkä pidän sitä itse vähän lauhemmilla keleillä, kun seisoskelen pihalla tenavien kanssa. saas nähdä. Piposta tuli aika riemunkirjava, eikä siksi ole oikein minun makuuni mutta kyllä se varmaan arkikäytössä menee :) Harmi kyllä, kyseistä lankaa jäi vieläkin vähän. Pitänee keksiä jokin Nalle-jämälankaprojekti, johon kaikki pätkät saa upotettua...

Malli: oma sovellus

Puikot 3mm

Lanka: Nalle four Seasons Kevät

Toinenkin jämälankaprojekti valmistui ihan tammikuun viimeisenä iltana. Vauvuus sai sukat, joissa on kasvunvaraa vielä varmaan ensi talvellekin. Tässä tapauksessa tuo lankamäärän mitoitus meni ihan nappiin - jämälankaa jäi n. 20 cm! Raidoitus ei mennyt ihan samalla tavalla sukissa mutta näin jämälankaprojektissa se sallittaneen.

Malli: perussukka

Puikot 4 mm

Lanka: 7 Veljestä raita

Seuraavat projektit ovatkin sitten jo lankahamsterointia varten. Eiköhän tänään jo eka myssy valmistu, joten pääsen avaamaan tilini :)

Lankahamsterointia

2011-01-31T07:36:00.000+02:00

Lankavarastolla on taipumus maagisesti kasvaa sitä mukaa kun neuloo. Kummallista, eikö? Sen vuoksi ilmoittauduin Lankahamsterit 2011 tempaukseen. Ainakaan helmikuussa en siiis saa ostaa uusia lankoja, jotta pysyn kisassa diskaamatta mukana ;) Vieroitusoireiden uhallakin pitää kiertää lankakaupat ja markettien lankaosastot kaukaa, ettei joudu houkutukseen. Ja ties vaikka saisin vanhoista varastoista jotain neulottuakin! Mitään suuren suuria tavoitteita en uskalla asettaa, koska lapsetkin tarvinnevat äitiä ja perhe ruokaa. Suunnitelmissa on pitkävartiset villasukat Nallesta, lapsoselle lapaset Huopasesta ja ystävälle lahjamyssy Isoveljestä. Ja jos jotain muuta ehtii, niin hyvä niin. Wish me luck!

Kunhan saan kuvat ladattua kamerasta, paljastan vielä tammikuun viimeiset tuotokset. Sitten onkin aika antaa puikkojen heilua kohti uusia haasteita.

Pakkaspäivien askareita

2011-01-27T15:17:00.000+02:00

Näillä leveysasteilla on taas pakkanen paukkunut niin, ettei lasten kanssa huvita (ainakaan meidän vanhempien) mennä ulos kovin pitkäksi aikaa.

Jotenkin on siis kulutettava aikaa sisällä ja mielellään niin, että kaikki viihtyisivät kohtuudella, tulematta hulluiksi :)

Eräänä päivänä tartuimme esikoisen kanssa toimeen, ja pidimme muffinssien leipomispäivän. Aika kokeilukakkujahan niistä tuli mutta kaikki kävivät lopulta kaupaksi. Ovela konsti syöttää lapselle porkkanaa (joka ei muuten maistu) on leipoa se sisään johonkin, mistä sitä ei huomaa....

Toinen aktiviteetti, joka joskus pitää rivit suorina on tietysti askartelu. Pidimme sitten - ihan tarpeeseen - korttiaskarteluaamupäivän. Teimme kiitoskortteja vauvan kastejuhlaan osallistuneille. Kastejuhlat olivat jo Joulukuun alussa, joten tämä askartelu oli vähintäänkin jo erääntynyt tehtäväksi.

Esikoisen näkemys oli tällainen:

Varsin taiteellinen ja uniikki. Mutta koska kyseisen koevedoksen toistaminen sarjatuotantoprosessina osoittautui liian vaikeaksi, lopputuotos oli tällainen:

Vielä kun saisi kortit kuoreen ja postiin... :) Ihan hyvä pakkaspäivä, kuitenkin!

Pakkaspäivinä myös kuntosali houkuttelee ennemmän kuin normisti. Meillä onkin tosi kiva kuntosali, jossa on muutamana iltana viikossa lapsiparkki - onni on sosiaalinen lapsi, joka viihtyy toisten lasten seurassa!

Kirppistelyä, kerhoilua ja pieniä neuleita

2011-01-17T20:22:00.000+02:00

Tulin luvanneeksi uskaliaasti uudenvuoden kunniaksi, etten osta tänä vuonna uusia vaatteita (itselleni). Jos siis haluan uusia garderobiani, on marssittava kirpparille tai viriteltävä ompelukone käyttökuntoon... Viime viikolla tuli sitten perinaisellinen tarve päästä lohtushoppailemaan (koska vauvan korvakierre jatkuu, enkä varmaan enää ikinä saa nukuttua jne...). Marssin siis kirpparille vauvan kanssa. Ja kuinka ollakaan, löysin ihan tarpeellista vaatetta ja vieläpä sopivia! Saaliina oli kolme imetyspaitaa, Espritin farkut (joista lyhentämällä tuli uudet lempifarkut) ja ihan itseni näköinen musta neuleliivi. Eikä vauvakaan hermostunut ennen kuin sovitusvaiheessa!

Kirppisshoppailu on minusta kiva harrastus ja tuolla lupauksella olla ostamatta uutta on lähinnä aatteellinen pohja - miksi ostaa uutta, jos joku toinen haluaa laittaa vähän käytettyä, minulle sopivaa tavaraa kiertoon? Oli siis mukava shoppailla, vaikkei ostoksia pakattukaan Guessin paperikassiin tiskillä - ei silti, että olisin päntiönään roudaillut Guessin paperikasseja muutenkaan...:)

Esikoinen aloitti kerhon - eli saan viikossa kolme aamua ihan vain vauvan ja minun omaa laatuaikaa. Poikanen tuntuu viihtyvän kerhossa tosi hyvin. Onhan se eri kivaa, kun on samanikäisiä kavereita ja tätejä, jotka keskittyvät leikkimiseen, eikä vauvanhoitoon, siivoiluun ja ties mihin muuhun kaiken ohessa....

No, noista kaiken ohessa tapahtuvista jutuista pari on tässä:

Haa! Kerrankin jotain muuta kuin sukkia :D

Piponen

Lanka: Novita Tempo

Neulottu sukkapuikoilla nro 8.

Kuva on itse otettu, joten ei kuvakulma ei ole paras mahdollinen, antakee anteeksi...

---ja vastapainoksi taas ähm... sukat...

Raitasukat enolle

Lanka: 7 veljestä raita

Puikot nro 4

Koivet: omat (joten sukat ovat hieman isot...)

Uusi vuosi, uudet kujeet

2011-01-05T17:03:00.000+02:00

Viimeisen päivityksen jälkeen elämä on ollut aika hässäkkää. Joulu meni vauvelin kanssa sairaalassa, koska pikkuruisella oli kuumetta. Onneksi mitään isompaa ei ollut. Pieni leikkaus hänelle on kuitenkin tuloillaan, joten mitään kovin haastavaa ei ole jaksanut tehdä,varsinkin kun olen itsekin potenut sitkeää flunssaa. Alistuin viimein käymään lääkärissä ja kas - poden korvatulehdusta! Harmillista kyllä, niin potee vauvakin :-/ Kuvittelin jo hetken, että onnistun kunnon sankariäitinä potemaan lasteni tauditkin, mutta ei sitten...

Esikoinen täytti 3-v. ja sitähän juhlittiin tietysti kavereiden ja Salama McQueen-kakun kera:)

Hän on jo iso poika. Toisinaan hän käyttäytyy kuin teini-ikäinen, vastustaa kaikkea ihan vaan periaatteen vuoksi. Saapa nähdä, miten taistolaisen teini-iän tulemme aikanaan kokemaan, kun uhmaikäkin on jo aika haasteellista aikaa :D

Harrastusrintamalla tapahtunuttta: yhdet perussukat (jotka mies sitten alistui ottamaan käyttöön) neuloin Nalle-langasta ja toiset aloitin 7 Veljeksestä.

Aloitin myös välipäivinä Nepalneuleeni ihanasta Drops Nepal -langasta. Mutta se projekti ei ole vielä ehtinyt kovin pitkälle.

Sukkaa pukkaa... ja Joulua!

2010-12-23T15:57:00.000+02:00

Sain kuin sainkin sitten pukinkonttiin jotain valmiiksi. Eli ne palmikkosukat. Niistä tuli sitten nin isot, että kuvaukseen piti käyttää miehen jalkoja :D

Tuli hiljattain sorruttua paikallisen halpismarketin alelankoihin. Ostoskoriin hypsähti Nalle 4 Seasonsia muutama kerä ja yksi seiskavekka raidallisena. Nyt ihmetelen sitten, mitähän niistä tekisi... Olin ajatellut, että sukkia en vähään aikaan kutoisi mutta eilisen kampaamoreissun tuloksena (säästääkseni itseäni liialliselta 7 päivää-lehden lukemiselta) rupesin kuitenkin taas työstämään sukkaparia Nalle Kevät-langasta... Ei vain ole vielä tiedossa, kenelle nuo sukat menisivät. Omalla perheellä kun on sukkia jo yllin kyllin :-O Kuvassa oleva kori on muuten myös omaa tuotantoa, lankana Novitan Huopanen mix sinisenä.

Koska monet bloggaajat esittelevät myös kirppislöydöksiään, teen nyt niin itsekin. Alla ihana Nanson laukku, joka tarttui kirpparilta mukaan. Siihen mahtuu mukavasti kaikki tarpeellinen (jota lapsien kanssa liikkuessa on paljon).

Lisäksi laukku imee kätevästi myös puikoilla olevan neuleen ja vaikka vielä jonkin kirjankin, sillä odotuhuone etc. tekemistä pitää aina hamstrata mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee joutilas hetki, jonka voi käytää hyväksi! ;)

Nyt alkaakin Joulupukin odottelu ihan tosissaan. Hyvää Joulua siis!

Vauvan hymy :D

2010-12-17T13:14:00.000+02:00

Meillä on seitsenviikkoinen poikavauva. Hän on isoveljensä tapaan krooninen yöherättelijä mutta viime yönä hän nukkui tähän astisen elämänsä pisimmän pätkän, joka oli n. 3,5 tuntia. Aikaisempi ennätys oli kolme tuntia ja tämäkin ihme oli tapahtunut aikaisemmin vain kahdesti... Meillä siis nukutaan aika lyhyissä pätkissä. Väsynyttä äitiä ilahdutetaan kuitenkin hurmaavalla hymyllä. Sillä jaksaa, kuin ihmeen kaupalla. <3

Jouluhässäköinti alkaa saavuttaa lakipisteensä Melkein kaikki kortit on lähetetty ja (toivottavasti) melkein kaikki lahjat hankittu. Vain miehelle pitää vielä löytää kiva lahjus. Niin, ja anopin palmikkosukat ovat vielä puikoilla :) Kyllä tämä tästä.

Joulu on jo ovella...

2010-12-13T18:10:00.000+02:00

Joululahjojen osto paniikissa on muuten vihoviimeistä hommaa. Joka vuosi vannon, että seuraavana vuonna olen viisaampi ja ajoissa liikkeellä. Enkä kuitenkaan viisastu. No, sikäli tilanne ei ole aivan toivoton, sillä tänään sain pari joululahjaa hommattua. Lisäksi eilen ehti puikoille anopille tai äidille (riippuu siitä, kumpi on ollut kiltimpi) menevät palmikkosukat. Jos olen reipas, ne ehtivät vielä Jouluksi. Jos eivät, lahjoitan ne itselleni ;o)

so, here we go...

2010-12-12T15:09:00.000+02:00

Kauan on jo ollut mielessä täräyttää oma blogi käyntiin. Ilmeisesti inspiratio iski, kun puikoilla ei ole tänään yhtään keskeneräistä työtä! Mutta veikkaanpa, että päivän lopulla tilanne on jo toinen - mikäli kumpikaan lapsista ei huuda, kiukuttele, kieltäydy syömästä tai saa rintaraivaria, menee kiltisti iltapesulle ja nukkumaan - silloin on otollinen hetki aloittaa taas silmukoiden luominen :)

Jotta nyt saisi jotain kuvaa siitä, mitä toivottavasti tuleman pitää, tässä linkki, jonka mukaiset ihanat sukat valmistuivat eilen illalla. Itse käytin lankana arkisesti mustaa Nalle Aloeveraa.

Väri oli ehkä hieman vikatikki, koska sukkien nätti kuvio ei pääse mustassa oikeuksiinsa. Mutta ehkä näitä tulee lisää toisissa väreissä...

Mutta keskeneräisyydestä puheenollen, yritän tällä hetkellä myös voittaa kouluaikaista angstiani ompelemista kohtaan. Kunnianhimoinen tavaoitteeni on ommella itselleni kiva pusero JA liivihame ja mielellään jo ennen Joulua. Kaavat ja kangas kumpaankin on jo löytynyt, vain se kuuluisa rauhallinen hetki edetä asian suhteen antaa odottaa itseään. Lisää tästä projektista, mikäli se etenee, suunnitelmallisesti tai suunnittelematta. Ihan sama ;)