Pienen potilaan iso huppari

Kotiuduimme pienen ja reippaan leikkauspotilaan kanssa eilen. Nivustyrä saatiin poistettua ja kaikki meni vallan mainiosti, jopa sairaalassa nukkuminen (josta lisää alempana). Sen kunniaksi halusin tehdä pikkuiselle hupparin kesäksi. Ja lempivärissäni, turkoosinsinisenä, tietenkin. <3

Valkkasin kaavan jostain SK:sta vuodelta 2006 ja koon 74, jotta koko olisi mahdollisimman sopiva kesällä... Nooh. Ilmeisesti SK:lla on eri käsitys koosta 74 kuin minulla, koska hupparista tuli niin iso, että se lienee sopiva ehkä vuoden päästä kesällä :D Toivottavasti muistan hupparin olemassaolon sitten... Ok, tein toki pari muokkausta, jotka varmaan hieman kasvattivat kokoa, eli nuo resorit helmassa ja hihansuissa ovat ylimääräiset mutta myös leveys (jota EN muokannut) oli hulppea. Ei se mitään, nyt tiedän, että voin varmaankin turvallisin mielin tehdä isolle pojallemme hupparin koossa 104 (koska hän nyt käyttää kokoa 104/110...).

Kuvissa resorit ja huppu näyttävät mustilta mutta todellisuudessa ne ovat tummanruskeat, saman väriset kuin vetoketju (jonka väri jostain syystä näkyy ihan ok.) Vetoketjun ompeleminen on minusta sen verran jännittävää, että olen ihan tyytyväinen tuohon lopputulokseen - jouduin kylläkin varmaan kolmesti purkamaan pätkän, ennen kuin työnjälki kelpasi itselleni. Tähtiapplikaatio ei ihan onnistunut mutta harjoitusta, harjoitusta ollaan vailla. Ajattelin sinnikkäästi koettaa joskus uudelleenkin. Tikkasin kaikki mahdolliset saumanvarat kiinni ja olin ehkä poikkeuksellisen huolellinen. Olenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen - kunhan tuotos vain vielä pääsisi käyttöön :D

Pikku toipilas puolestaan on ollut iloinen - ja ilmeisesti myös väsynyt. Ihanat hoitajat tarjosivat minulle mahdollisuuden käydä nukkumassa yö kotona ja tartuin tilaisuuteen. Olin pumpannut maitoa ja joskus vauva on suostunut syömään pullostakin, joten ajattelin, että käytän yön lepäämiseen. Ekaa kertaa reiluun viiteen kuukauteen en noussut yöllä kertaakaan. Kyllä kannatti!

Vauvuus oli nukkunut yön hyvin, vain yksi syöttö ja unta aamuun asti! Kotonahan meillä herätään tavallisesti tunnin välein. Tästä päättelimme siis, että vauva herää maidon tuoksuun ja ensimmäisen yhteisen kotiyön vietimmekin eri makuuhuoneissa. Nousin vain kerran antamaan rintaa! Mies oli kyllä pari kertaa antanut vauvalle unirievun mutta näin hyvää yötä meillä ei ole varmaan ollut koskaan. Toivottavasti nämä jatkuvat vielä leikkausesta toipumisen jälkeenkin!