Mummon huikeat retroaarteet, osa 3: Jameksen hilpeä samettitakki ja turkoosit pöksyt

Tällä kertaa esittelyssä taas mummolan aarteita ja mannekiinina esikoinen, pari vuotta nykyistä nuorempana :) 

Pimeetä verhoilua

Reilu vuosi sitten ompelin elämäni ekat rullaverhoni. Yläkerran parvekehuone oli odottanut verhoja jo puolitoista vuotta. Huoneeseen ei kuitenkaan käynyt mikään vakiovalmisverho, koska kaikki kolme ikkunaa ovat erikokoisia ja korkuisia. Oli siis -vuosien tauon jälkeen- kaivettava ompelukone esiin. Olikohan se silloin vieläkin muuttolaatikossa... Mies ja esikoinen lähtivät suosiolla viikonlopuksi mummoloimaan, että saisin levitellä kankaita ja olla rauhassa ärripurri. Tuolloin tiesin jo odottavani kuopusta ja tuon viikonlopun aikana raadoin verhojen kanssa pitkiä päiviä. Sain kuin sainkin verhot valmiiksi, vaikka työhön käydessäni ei ollut ihan selkeää kuvaa, millaiset verhoista tulee. Käytin kahta eri  kangasta ja manuaaliseen rullausmekanismiin käytin laskosverhonyöriä ja verhorenkaita. Kunkin verhon alakujaan tuli sopiva pätkä pahvista kangasrullaa. Muuten hyvä, mutta sinä viikonlopppuna pahoinvointi iski. Sen jälkeen en kyennyt moneen kuukauteen käymään tuossa huoneessa ilman, että verhojen katsominen yökötti.

Vaikka pahoinvointi helpotti, eivät fiilikset verhojen suhteen paljon parantuneet - ne kun eivät kaksinkertaisesta kankaastakaan huolimatta pimentäneet yhtään. Niinpä otin pari viikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja tilasin Eurokankaasta pimennysverhokankaan, joka muuntui sitten myös rullaverhoiksi.

Tällä kertaa kangas pimentää (toki sivuista ja verhotangon yläpuolelta edelleen vähän valoa pääsee huoneeseen). Tarvikkeina oli reilut 5 m meleerattua terran väristä pimennysverhokangasta ja 12m ruskeaa silkkinauhaa. Nämä värit sopivat huoneeseen ihan hienosti, vaikka kuvista eivät nuo värit välity ihan oikeanlaisina. Nyt olen tyytyväinen :)

V-I-H-D-O-I-N-K-I-N valmis neule

Tästähän on melkein tullut pelkkä ompelublogi sillä välin kun neuleiden valmistuminen on venynyt ja paukkunut...Mutta yllätys yllätys: Nepalneule valmistui sittenkin ennen Jussia! Eipä tätä tullutkaan kuin Tapaninpäivästä asti marinoitua. Alkuun eteneminen oli hidasta perheen sairastelun vuoksi, sitten lankahamsteroinnin vuoksi. Sitten ei vaan huvittanut. Skimbalomalla huvitti taas vähän, joten työ eteni - kunnes piti neuloa hihat. Havaitsin kauhukseni, etten omista nro 5 sukkapuikkoja, joten ne piti hankkia. Kadun edelleen sitä, että saituuttani päädyin bambujen sijaan Addin metalliharkkoihin. Mutta niin vain niilläkin hihat neuloi, vaikka ranteita särki.



Lopulta kompastuskiveksi muodostui kokoaminen. Poloisessa neuleessa ei ollut muuta ommeltavaakaan, kuin hiha- ja olkasaumat mutta minä teinkin sen monta kertaa :) Paksussa langassa ja tässä värissä kappaleiden yhdistäminen on tarkkaa puuhaa (siis vikahan ei koskaan ole tekijässä, vaan langassa, värissä tai kuun asennossa...). Rumaa saumaa tuli kerta toisensa jälkeen. Testasin jopa neuleen päältä ompelua mutta sekin meni purkuun. Lopulta sain hihat yhdistettyä hihansuihin (joissa senttejä tietenkin oli hihojen kokoon nähden aivan liikaa) niin, että kursin liian hihansuun kainaloihin, ettei neule jäisi olkapäiltä pussittamaan. Niin sain jokseenkin siedettävät saumat aikaan. Malli ei ehkä ole meikäläisen rintavarustuksella kaikkein edustavin. Ehkäpä imetyksen lopettaminen tasoittaa aikanaan tilannetta. Menköön nyt tämän kerran. Seuraavalla kertaa voisinkin neuloa sitten jotain saumatonta ja A-linjaista, totally seamless, please.

Nepal oli kivaa ja nopeaa neulottavaa, mukavan pehmeää villan ja alpakan sekoitetta. Pitää vaan muistaa, ettei hajamielisenä nakkaa neuletta pesukoneeseen - muuten tulee huopaa.

Lanka: Garnstuodio Drops Nepal

Puikot 5 mm
Ohje: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=122&d_id=9&lang=fi



Ai niin, tuohon kaulukseen piti alunperin tulla napit mutta joko kaulani on lyhyt tai sitten innostuin neulomaan vähän liian pitkään. Mietin kyllä, että laittaisin feikkinapit tuohon avonaisen kauluksen päälle. Nappilootasta vain ei löytynyt tähän hätään sopivaa. Aikaa on etsiä, sillä vasta ensi talven paukkupakkasilla voisin tätä villpaitaa pitääkin :)

Elämän yllätyksiä, Hevisauruksia ja silkkiä

Iskän wanha myssy päähän ja iskää katsomaan sairaalaan.

Korttiaskartelua - tämä kortti menee "tyttöystävälle" :D

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Suomi voitti MM-kultaa ja sehän on tietysti hyvä uutinen. Mies sairastui äkillisesti (huono uutinen) mutta selvisimme ilmeisesti säikähdyksellä (paras uutinen). Tuo sairastuminen oli kuitenkin sen verran pysäyttävä juttu, että pisti miettimään elämän perusasioita.

Puolison yllättävään sairaalareissuun ei voi varautua niinkuin työmatkaan, joka yleensä on tiedossa etukäteen. Et voi pestä pyykkikoria tyhjäksi, laittaa ruokaa valmiiksi, siivota ennakkoon ja hamstrata kaappeja täyteen eineksiä. Suku, joka asuu satojen kilometrien päässä ei voi auttaa. On vain selvittävä. Tällaisessa tilanteessa, yksin kahden pienen lapsen kanssa huomaa, kuinka tärkeää on, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Onneksi omasta naapurustostamme löytyy tuollaisia kullanarvoisia ihmisiä. Pienistä asioista saa voimaa. Riittää, että joku kysyy, voiko kaupassa käydessään tuoda jotain meillekin. Esikoisen uskaltaa päästää pihalle hetkeksi yksinkin, kun naapuri katsoo perään. Olen onnellisessa asemassa ja tiedän, että todellisia ystäviä löytyy läheltä. <3 Vaikka varauduimme henkisesti jo pitkään sairaalakeikkaan, yksinhuoltajuuteni päättyi yhtä yllättäen kuin alkoikin. Mies toipui ennätysvauhdilla ja loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan niin vakavasta diagnoosista kuin aluksi pelättiin. Turha varmaan kirjoittaakaan, kuinka helpottunut olen.

Lapset suhtautuivat iskän pikku reissuun hienosti. Vaikka molemmille pojille iski nuha samaan aikaan, kumpikin nukkui kohtuudella yönsä (tai ainakin vuorottelivat yölevottomuuden suhteen :). Molemmat olivat myös päiväsaikaan reippaita. Nyt jo huomaan, että veljekset pitävät toisistaan kovasti. Vauvuus on yhtä hymyä, kun näkee isoveljen. Isoveli puolestaan paijaa (omalla rajulla tavallaan) pikkuveljeä mennen tullen ja palatessa. Isoveli osaa katsoa, ettei pikkuveli putoa sitteristä kun äiti kääntää selkänsä. Isoveli huolehtii, etteivät hänen pienet lelunsa mene pikkuveljen suuhun.

Pikkuveli koettaa kovasti liikeelle. Harmistus on suunnaton, kun pään moshaaminen ja pyllyn nytkytys eivät vie eteenpäin. Paikoilaan pääsee kyllä pyörimään ympyrää mutta eteenpäin eivät kädet vielä vie.

Viimeisin higlight oli se, kun esikoinen pääsi Hevisauruksen konserttiin kaverin kanssa. Me äidit hihittelimme konsertissa poikastemme takana, kun pojat diggailivat bändiä ja heiluttivat nyrkkejään ja taputtivat minkä ehtivät. Ja mikäpä Hevisaurusta on diggaillessa, ainakin allekirjoittanut jaksaa vallan mainiosti kuunnella bändin tuotantoa :)

Äitikin on saanut jotain - nimittäin Dropsin ihanaa Baby Alpaca Silk-lankaa Lumoavasta langasta! Lanka on niin ihanan pehmeää ja kepeää (30% sillkiä, 70% alpakkaa), että siitä on neulottava sopivaa neulemallia etsiessä mallitilkku - ja tällainen vakaa harkintahan ei yhtään minun tapaistani :)

Tuunattu kesäkassi

Tämä tuunaus on niin helppo, että haasteiden ystävien ei kannata vaivautua :)

Ostin hiljattain Oulun Kontista itselleni käsilaukun, koska tykkäsin niin kovasti sen väristä (niin, turkoosia, tietenkin). Ilmeisesti se oli jäänyt edelliseltä omistajalta käyttämättä, koska oli ihan uuden veroinen ja tahraton. Nähtävästi kassi on jonkin sortin merkkituote "Paquetage Paris"?

Mukana oli myös pieni kukkaro tai kirjekuorilaukku, miksi sitä nyt sanotaankaan. Joka tapauksessa, kivasti on kaikenmaaliman korteille tilaa.

Ihan pelkkänä turkoosina nuo olivat jotenkin tylsiä. Kaivelessani askartelutarvikkeitani löysin strassisilityskuvion, jonka saattoi leikata kahtia ja kas, keksin pikatuunata kassin ja kukkaron niillä. Niinpä kesäkassi sai piristeeksi vähän bling blingiä :) 

Rrrromanttinen pussukkaa ja sydämiä

Pitihän se itsekin tehdä itselle jotain äitienpäivälahjaa, koska Mummo ja Mummi jo saivat omansa. Katselin Mahdottomia Materiaalivarastojani ja löysin sieltä taas yhtä sun toista. Teinivuosina jossain runotyttövaiheessa koekirjailtuja tilkkuja, jotka vain odottivat pääsyään johonkin järkevään asiayhteyteen. Eurokankaan vaaleanpunaista kilopellavaa, joka on huolella marinoitunut ompelukopperon laatikon pohjalla. Ällöttävän mintuvärinen wanha lakananpuolikas, jota olen hautonut koeompeluksia varten. Vanua, pitsiä, muliinilankaa, kangastilkkuja ja kirpparilta hamstrattu myrkynvihreä vetoketju.

Näistä syntyi sitten kokeilupussukka (taitaa olla ensimmäinen tekemäni - muttei varmaankaan viimeinen).  Kaavana on käytetty kirjassa Tildan tapaan ollutta pussukkakaavaa. 

Teininä kirjailtu kukkanen sointuu ihan yllättävän hyvin yhteen myrkynvihreän vetoketjuhirvituksen kanssa. Toiselle puolelle applikoitu Mama-kirjailu on uusi  (kokeilukirjailu, kun mietin mummo- ja mummi-kirjailuja em. lahjoihin) ja tuo ihan (oikeasti!) sattumalta aasinsillan uusimpaan MaMa-haasteeseen, johon näillä teoksilla osallistun. 

Sydämien askartelu oli kivaa, joten niitä tuli sitten lisää. Mitä niillä tekee? Ei mitään mutta ovatpahan kivoja :) Ehkäpä käytän toista neulatyynynä, kun yläasteaikainen käsivarsineulatyynyni uhkaa jo tulla tiensä päähän. (voodoo-tyyppisesti voin sitten pistellä neuloja omaan nimikirjaimeeni - vai sovittaisko, että "N" tarkoittaa "Neulatyynyä"...) Toiseen lisään ehkä ripustuslenksun ja pistän ikkunankahvaan roikkumaan. Tai jotain. 

Selvää on kuitenkin, että kangasvarastojen tuhoaminen näihin pikkuprojekteihin tulee kestämään kauan. Mutta onpahan hauska tapa hyötykäyttää pikkutilkkuja :)

Äidin ihana päivä

Tänään pojat nukkuivat pitkään ja äitikin sai levätä. Auriko paistoi täydeltä terältä ja kruunasi ihanan levollisen aamun. Lahjaksi äiti sai pikkukoulussa istutetun kukkasen, jolle oli askarreltu ihana vihreä huoparuukku - ihan kolmivuotiaan omin pikku kätösin. Korttikin oli tehty ja signeerattu ihan itse. Äiti ei voisi olla ylpeämpi poikansa kädentaidoista (ehkä niissä on hieman käytetty avustajaakin..) :D Jännityksellä odotan, mikä kukka istutuksesta aikanaan puhkeaa.

Yhdessä kylvetty basilikakin kukoistaa Pentikin keväisessä ruukussa.

Kävimme aamulla ihastelemassa myös amerikanrautoja American car showssa ja sen jälkeen mentiin syömään hyvin. Jopa poikasetkin söivät hyvin, toinen jälkiruokabuffetin inspioimana ja toinen ihan omia eväitään (jotka äiti oli valmistanut). Mutta tänään äidin ei tarvinnut tiskata :D Myöhemmin illalla tämä äiti pääsee vielä lenkkipolullekin. Hieno päivä!

Ihanaa äitienpäivää muillekin!

Sydämelliset mummo & mummi

Äitienpäivän kunniaksi näpertelin mummolle (=miehen äidille) ja mummille (=oma äitini) pikkuiset sydämet yhteensopivin kortein varustettuina, jotka posti kiidätti ensiluokassa perille kerrankin ajoissa :) Näistä tuli aika Tilda-henkiset ja inspiraatio lienee alitajuisesti peräisin Tone Finnangerilta.

 Kirjoin mummo-ja mummi-tekstit muliinilangalla ja hyötykäytin pienia kangastilkkuja ja nauhoja, joita en ollut raaskinut heittää poiskaan. 

 Näitä oli kiva tehdä!

Esikoinen osallistui luonnollisesti korttien tekoon liimailemalla sisäpuolelle herkkiä kukka-aiheisia tarroja ja piirtämällä oman tervehdyksensä. Harmillisesti ne taideteokset jäivät kuvaamatta.

Synttärikortteja pienille sisaruksille

Hyvän ystävän Vapun molemmin puolin syntyneet tyttäret viettivät Vappuaattona iloisia synttärijuhlia. Askartelimme esikoisen kanssa molemmille omat kortit. Esikoinen osallistui tällä kertaa koristeluihin piirtämällä värikkäät terveiset korttien sisäpuolelle. Yleensä hän on sommitellut kortteihin tarrat ja/tai kiiltokuvat mutta näihin kortteihin ei löytynyt varastoista tyttömäisiä tarroja, joten ulkoasussa oli tyytyminen yläkerran rullaverhoista ylijääneisiin kangastilkkuihin, varastopitsiin ja pariin vanhaan Tiimarikoristeeseen. Ne sai äiti laittaa paikoilleen :D Juhlat olivat kivat ja herkkuja riitti! Harmillista kyllä, hoksasin liian myöhään, että olisin voinut tehdä tytöille jotain ihan itse, joten lahjoissa jouduttiin turvautumaan Cittariin. Ehkä jo ensi vuonna.

Osallistun näillä korteilla myös ekaa kertaa Leenan MaMa-haasteeseen, koska materiaalit olivat omista varastoista ja myöskin kevään juhlaan tarkoitetut :D 

Meillä on kotona ja kerhossa ollut Vapun teemana Spiderman. Pieni mies ei vielä omista teemaan sopivaa naamiaisasua mutta ISO poika on vilistellyt rooliasussaan jo perjantaista asti. (Kovasti piti suostutella, että tyttöjen synttäreille vaihdettiin ihan tavisvaatteet.) Pieni mies on kuitenkin tykästynyt Spiderman-ilmapalloihin, joita on koti pullollaan. Siispä hauskaa Vappua kaikille!