Elämän yllätyksiä, Hevisauruksia ja silkkiä

Iskän wanha myssy päähän ja iskää katsomaan sairaalaan.

Korttiaskartelua - tämä kortti menee "tyttöystävälle" :D

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Suomi voitti MM-kultaa ja sehän on tietysti hyvä uutinen. Mies sairastui äkillisesti (huono uutinen) mutta selvisimme ilmeisesti säikähdyksellä (paras uutinen). Tuo sairastuminen oli kuitenkin sen verran pysäyttävä juttu, että pisti miettimään elämän perusasioita.

Puolison yllättävään sairaalareissuun ei voi varautua niinkuin työmatkaan, joka yleensä on tiedossa etukäteen. Et voi pestä pyykkikoria tyhjäksi, laittaa ruokaa valmiiksi, siivota ennakkoon ja hamstrata kaappeja täyteen eineksiä. Suku, joka asuu satojen kilometrien päässä ei voi auttaa. On vain selvittävä. Tällaisessa tilanteessa, yksin kahden pienen lapsen kanssa huomaa, kuinka tärkeää on, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat hädän hetkellä. Onneksi omasta naapurustostamme löytyy tuollaisia kullanarvoisia ihmisiä. Pienistä asioista saa voimaa. Riittää, että joku kysyy, voiko kaupassa käydessään tuoda jotain meillekin. Esikoisen uskaltaa päästää pihalle hetkeksi yksinkin, kun naapuri katsoo perään. Olen onnellisessa asemassa ja tiedän, että todellisia ystäviä löytyy läheltä. <3 Vaikka varauduimme henkisesti jo pitkään sairaalakeikkaan, yksinhuoltajuuteni päättyi yhtä yllättäen kuin alkoikin. Mies toipui ennätysvauhdilla ja loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan niin vakavasta diagnoosista kuin aluksi pelättiin. Turha varmaan kirjoittaakaan, kuinka helpottunut olen.

Lapset suhtautuivat iskän pikku reissuun hienosti. Vaikka molemmille pojille iski nuha samaan aikaan, kumpikin nukkui kohtuudella yönsä (tai ainakin vuorottelivat yölevottomuuden suhteen :). Molemmat olivat myös päiväsaikaan reippaita. Nyt jo huomaan, että veljekset pitävät toisistaan kovasti. Vauvuus on yhtä hymyä, kun näkee isoveljen. Isoveli puolestaan paijaa (omalla rajulla tavallaan) pikkuveljeä mennen tullen ja palatessa. Isoveli osaa katsoa, ettei pikkuveli putoa sitteristä kun äiti kääntää selkänsä. Isoveli huolehtii, etteivät hänen pienet lelunsa mene pikkuveljen suuhun.

Pikkuveli koettaa kovasti liikeelle. Harmistus on suunnaton, kun pään moshaaminen ja pyllyn nytkytys eivät vie eteenpäin. Paikoilaan pääsee kyllä pyörimään ympyrää mutta eteenpäin eivät kädet vielä vie.

Viimeisin higlight oli se, kun esikoinen pääsi Hevisauruksen konserttiin kaverin kanssa. Me äidit hihittelimme konsertissa poikastemme takana, kun pojat diggailivat bändiä ja heiluttivat nyrkkejään ja taputtivat minkä ehtivät. Ja mikäpä Hevisaurusta on diggaillessa, ainakin allekirjoittanut jaksaa vallan mainiosti kuunnella bändin tuotantoa :)

Äitikin on saanut jotain - nimittäin Dropsin ihanaa Baby Alpaca Silk-lankaa Lumoavasta langasta! Lanka on niin ihanan pehmeää ja kepeää (30% sillkiä, 70% alpakkaa), että siitä on neulottava sopivaa neulemallia etsiessä mallitilkku - ja tällainen vakaa harkintahan ei yhtään minun tapaistani :)