tiistai 27. joulukuuta 2011

White Christmas

Oliko sinulla valkoinen Joulu? Meillä oli. Vietimme paljon aikaa autossa mutta pääsimme ihmeen vähällä huudolla pitkän matkan taakse ja takaisinkin. Pukki ja tonttukin muistivat ja lapset leikkivät kohteliaasti kaikilla saamillaan lahjoilla. Eikä edes pehmeitä paketteja hyljeksitty.

Mummi sai lahjaksi valkoisen pitsihuivin.






Olen ollut sitä mieltä, että pitsineuleet eivät ole minun juttuni.Pitsineuleissa (ja kirjoneuleissa) minulla on se ongelma, etten voi seurailla mitään kaaviota, koska pienet riiviöt hukkaisivat tai piilottaisivat sen kuitenkin äidiltä, enkä enää muistaisi, missä kohtaa olen menossa. :)
 Päätin kuitenkin antaa pitsille vielä tilaisuuden. Mallineule löytyi vanhasta SK:sta ja oli sen verran yksinkertainen, että minäkin sen opin ulkoa.

Seuraava haaste (tai ärsytys), joka piti kohdata, oli huivin pingotus. Mutta koska huivi näytti alunperin tältä:




... sitä ei voinut jättää pingottamattakaan. Siispä kastelemaan - ja pöllimään lasten koottavan kirjainmaton palasia. Eli hyvin vakavalla pohjalla pingotellaan :-)




Lanka: Drops Alpaca, lähes 100g
Puikot 3,5mm
Malli: SK 5/2009 Tähkä-pitsineulehuivi

 ...ja kyllähän se siitä ihan kummasti oikeni. Taidanpa siis jatkossakin pingottaa enemmän :D Olkoon se samalla uuden vuoden lupaus, jos en ehdi muita lupauksia täällä blogistaniassa tekemään. Siltä varalta, että tämä on vuoden viimeinen jorina, toivotan jo nyt kaikille täällä poikenneille oikein ihanaa Uutta Vuotta!


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Henkkamaukan ja Esprit'n uusiofuusio


Pikkuinen tarvitsi tonttupaidan. Koska tuollaisen asusteen käyttöikä on aika lyhyt, päätin säästäväisyys- ja ekohörhöilysyistä rääkätä ompelukonetta ja kierrättää tarkoitukseen sopineen henkkamaukan punaisen perus t-paitani. Kokopitkiin hihoihin ei riittänyt punaista kangasta, joten anastin lisäpalaset iskän ajanpolttamasta ja osin jo reikäisestä Esprit'n teepparista, joka oli menossa roskiin. Ihan kivan jouluisesti tuo harmaa passaa punaisen kanssa, ainakin omasta mielestäni.


Valkoinen resori on uutta mutta jostain loppuunmyynnistä ostettua (hinta taisi olla 50ct n. puoli metriä...). Ja kamalan venyvää - piti ommella vielä nepparitkin kaulukseen, jotta pahin löpsötys asettuisi. Nyt jos joku ystävällinen sielu osaa kertoa, miten voi päätellä kantattavan resokaitaleen pituuden kulloinkin sopivaksi niin saa avautua!

 Hihansuihin resori sujahti vähän nätimmin. Ja iskän t-paidasta tuli myös tuotemerkki kaupan päälle :D

Sovituskuvaa. Pikkutontulla ei vaan oikein pysynyt tonttulakki päässä. Kaava paitaan on sama kuin aikaisemmin ompelemassani vauvan tilkkupaidassa ja Metsolan kankaasta ommellussa autopaidassa. Ainoastaan hihoja muokkasin vain sen verran, että sain pitkät resorit laitettua lisäksi.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kortteja ja tonttuja

Oho. Olenpas ollut kauan bloggaamatta. Syitäkin on, mm. kaksi kertaa kahden viikon sisään tehty kuopuksen korvien putkitus ja siinä välissä ja ohessa olleet uuvuttavat sairastelut. Puuh, kunpa tämä toinen putkitus onnistuisi ja pikkuinen saisi viimeinkin olla terveenä. 

Mukavammasta päästä kiireitä oli se, että lelukutsutkin tuli järjestettyä ja kivasti menivät. Vähän esikoisen tulevia synttäreitä ajatellen harjoittelin leivonnaisten koristelua sokerikuorruteella ja muitakin kokeilukakkuja tuli tehtyä. 

Mutta asiaan. Muistin kerrankin ottaa kuvia parista askartelemastani joulukortista:


Tarvikkeet ostin Oulun Käsityömessuilta jo lokakuussa (kai se oli silloin...?)
3D-kuvat ja koristepaperit ovat Sinellin kojusta, korttipohjat ja ääriviivatarrat jostain toisesta. Kortit ovat avattavia ja sisällä on kuva meidän pikkutontuista piparin leivonnassa. Pienemmällä tontulla on päällään kierrätysompeluna tekemäni tonttupaita. Ehkäpä postaan siitä ja toisestakin kierrätysompeluksesta vielä erikseen.



 Lisäksi joulutervehdyksen koristeeksi tein vielä lumihiutale-kuvioleikkurilla lumihiutaleita. Olin sen verran laiska, etten jaksanut ottaa korttien sisäpuolesta kuvia mutta eiköhän idea tullut selväksi :D Kortteja lähti iso nivaska mutta enemmänkin olisi voinut askarrella.

Parit synttärikortitkin olen tässä välissä askarrellut mutta kun tulee aina tehtyä kaikki suunnilleen samalla hetkellä kun jo pukee lapsia ja itseään lähtövalmiiksi juhliin niin ei juuri muista noita kuvia räpsiä. :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Pumpulinpehmoinen lapasperhe valmis


Sain itseäni taas niskasta kiinni ja viimeistelin eilen illalla pikkuisten lapaset. Hyvissä ajoin ennen Lapaskuun loppua siis :) 

Melko jämälankalapasia näistä tuli ja esikoisen lapasessa lanka loppui kesken niin, että piti jatkaa eri merkkisillä jämillä. Toisesta peukalosta tuli sitten vähän eriparinen mutta oikeastaan ihan hauska noin. Esikoinen tykkäsi niin, että halusi koko aamun viettää lapaset kädessä, joten en sitten varmaan ihan flopannut, niinkuin taannoisessa Nalle-slipoverissa...


Pikku-ukolle pienemmät peruslapaset. Molemmissa lankana vauvan kirjoneuletakista ylijäänyttä Dropsin Merino Extra Finea. On varmaaankin muuten lempilankani tähän asti, joten ihana oli näitä tehdä. Niitä langanpäättelyitä lukuunottamatta siis :) Nyt on kaikki ihqut Dropsin merinot kulutettu viimeistä senttiä myöten - ja esikoisen lapasta jatkoin vielä omista lapasistani ylijääneellä Lana Grossa Bingolla. Sitä ei paljon tarvittu ja valkoisen sävy oli juuri oikea. Pehmoisia ja lämpöisiä tuli! Tulis nyt van se talvikin tänne vielä. Me ollaan valmiita!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Käsinepariskunta hämmentämässä

Sunnuntaisella leikkipuistoreissulla muut leikkipuistoilijat saattoivat hämmentyä omituisesta perheestä, joka kuvasi toistensa käsineitä.



Toinen esitti nolona noloja sormileikkejä.

 
Toinen pesi käsiään näkymättämällä vedellä.



Nämä ovat Lapaskuun mahdollisesti viimeiset tuotokset. Yllä olevat sormikkaat miehelle neuloin November Lady Sweaterin jämäseiskavekasta ilman ohjetta. Perfektionisti mies teetti sormet aina uusiksi, kunnes olivat juuri oikean pituiset. Siksipä seuraava tuotos oli lapaset :D

Valkoisissa lapasissa lankana oli ihanaakin ihanampi Lana Grossa Bingo, 100% merinovilla, joka kestää konepesunkin. Tuntuuu ihan pumpulilta käsissä. Terävillä bambupuikoilla lanka tosin säikeentyy helposti, joten tarkkana piti olla. Kuvio ei ihan pääse oikeuksiinsa, koska käteni on liian kapea :-/ Malli on uusimmassa SK:ssa oleva japanilainen lapasmalli. Olikohan se nimeltään Runotyttölapanen? Jokin virhe mahtoi ohjeessa olla tai sitten minä taulapää en vain ymmärtänyt miten sitä ohjeen mukaista "kohoneuletta"  piti neuloa. Ohjeen mukaan olisin mielestäni pudottanut aina yhden silmukan palmikoidenkierroissa. Kieputin sitten maalaisjärjellä soveltaen, my style. Tuosta samasta mallista (vähän paranneltu painos) on puikoilla oliivinvihreästä Nepalista mutta ei ehdi Lapaskuuhun. Ehkä sitten pukinkonttiin.

Pienokaisten uudet lapaset sen sijaan ovat viimeistelyä vaille valmiit. Sitten olis koko Lapasperhe valmis :)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Lumisukat arvonnan voittajalle


Taannoisen arvontani voittaja Tankku toivoi valkoisia palmikkosukkia.


Kuvausideat ja hetket ovat vähän vähissä mutta onnistuinpas dokumentoimaan sukat jokseenkin päivänvalossa :)


Vaikka sukat valmistuivat jo viime viikolla, on postitus vielä suorittamatta. Tällaiset kuitenkin tulossa ovat - toivottavasti kokokin on suunnilleen oikein! :)



Lankana valkoinen 7 Veljestä, puikot 4mm bambut. Mallihan on tämä vanha lempparini ja ohje Novitan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

November Lady Sweater


Viime aikoina olen tikutellut aika ahkerasti. Välillä ei ole ollut ihan varmaa, kumpi vie, puikot vai nainen. Lapsetkin ovat saaneet (nauttia) einespainotteisempaa ravintoa tämän pakkomielteen vuoksi :-/ Nyt on kuitenkin aika palata ruotuun, sillä pakkomielteen kohde on vihdoin viimein valmis. Kaksi kuukautta siihen menikin - toki kaiken muun ohella :)



Jokainen Ravelryssa surffannut neuloja on varmasti törmännyt tähän malliin. Kyseessähän on Pamela Wynnen February Lady Sweater. Nerokas ja helppo ja ilmainen neuletakkimalli, joka neulotaan ylhäältä alaspäin ilman saumoja. Ohje löytyy suomeksikin täältä.

Kuten usein isompien projektien jälkeen, tässäkin tuli varsinaisen neulomisen valmistuttua pidettyä jonkinlainen taidepaussi. Langat lojuivat päättelemättä ja napit ompelematta. Jotenkin viimeistelemätön työ vaikutti aika epäonnistuneelta (ks. edellisen postauksen epämääräinen mytty). Nyt kuitenkin, kun napitkin ovat paikoillaan voisin kuvitella käyttävänikin tätä neuletakkia. Vuoden toisenkin isomman projektin kanssa olen päässyt viimein sinuiksi, kun ilmat ovat kylmenneet. Toivottavasti tästäkin tulee käyttövaate.


Lankana toimi varsin mainiosti suklaanruskea 7 Veljestä. Menekki oli reilut kolme kerää, joten kovin hintavaa neuletta tästä ei tullut. Haaveilen, että jonakin päivänä neulon saman mallin jostain vähemmän karheasta, ylellisestä langasta. Itseni tuntien en kuitenkaan mene vannomaan, että niin tekisin, sillä on se vaan aina niin mukavaa/jännittävää kokeilla uutta mallia :) Oli miten oli, olen nyt suuresti viehtynyt näihin top down-neuleisiin, joissa säästyy turhilta saumoilta. Olkoonkin, että siinä vaiheessa, kun neuloo viimeistä hihaa, alkaa neule olla jo melko painava käsitellä.

Nyt on sitten edessä monta pienempää projektia ja Operaatio Pukinkontti. Samallahan voi surffailla Ravelryn ihmemaassa ja etsiä sitä seuraavaa suurprojektia. Haaveilen esim. piiitkästä palmikkoneuletakista ja neulemekosta. Vihjeitä hyvistä malleista otetaan vastaan! ;)

Mutta nyt tämä lähtee tekemään piparitaikinaa ja sen jälkeen, jos lapsukaiset sen sallivat, taitaa polkaista ompelukoneeseen vähän vauhtia! Ihanaa pakkassunnuntaita kaikille!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Valon kaipuuta

Olen tikutellut ruskeaa lankaa aivan loputtoman pitkään. Tuloksiakin on kyllä tullut, tässä vilaus:


Kunhan saan langat pääteltyä ja napit paikoilleen, on November Lady Sweater vihdoinkin valmis!! Samoin tein tuli neulottua loppulangoista iskällekin jotain ruskeaa. Näistä lisää, kunhan tarjolla on parempaa kuvamatskua :)

Tämä pimeys ja tummat langat ovat sen verran uuvuttavia, että lauantain lankaostokset olivat valkeita, valkeita ja valkeita. On kuulkaas tuon ruskean rupeaman jälkeen aika valoisa fiilis saada työstettäväksi Jotain Valkoista.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Aamun sarastuksessa arvottiin voittaja

Arvonta tapahtui perinteisellä hatustavedolla.
Onnetterena toimi Herra Hevisau... eiku Isoveli.

Ja voittaja on...

Tankku!

Onneksi olkoon!


Tankku kirjoitti näin:

"Onnea myös minun puolestani - kolmella arvalla mukaan! Sukathan ne minunkin mieltäni ja varpaitani lämmittäisivät joten niitä tavoittelen. Ja tuollaisia palmikkosukkia mulla ei vielä olisikkaan:) Jalka kokoa 39-40."

Eli kuinka ollakaan, nyt saat ne puuttuvat palmikkosukat! :) Ilmoittelehan minulle yhteystietosi ja väritoiveesi (Whiteandblue100@gmail.com) niin pistän sukat puikoille mahdollisimman pian - ties vaikka ne ehtisivät jo hyvissä ajoin ennen pukkia lämmittämään varpaita :)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Sydänlapaset

Olen elänyt kovin kiireistä elämää viime aikoina. Viikonloppukin kului siivillä yksin lasten kanssa. Onneksi iltamyöhällä kuitenkin kerkisi hetken hengähtää puikkojen kanssa. Neuloin tällaiset sydänlapaset. Nämä ovat siis Lapaskuuni ensimmäinen virallinen tuotos.



Vellamoista oppineena halusin tehdä jotain hyvin yksinkertaista kirjoneulekuviota, jota ei tarvitse koko ajan tiirata ja ajatella. Kun en heti löytänyt sopivaa netistä, päätin harjoitella sitten neulesuunnittelun alkeita ihan itse ja piirsin ruutupaperille simppelin sydämen.


Kämmenpuolelle tuli vielä yksinkertaisempaa pystyraitaa ja peukalo on ihan tavallinen ilman kiilaa.


On muuten haastavaa ottaa kuvia omista käsistä :) Ja nyt kun valoa on niin kovin vähän, tuntuu ettei mitenkään saa kunnon kuvia aikaan :(

Lanka Tico Tico musta ja pinkki-lila
Puikot 2mm ja 2,5mm
Malli oma
Jäihän tuota Tikutikua vieläkin ja mielessä lähti laukkaamaan se, miltä näyttäsi tällainan valko-turkoosi yhdistelmä vaikkapa kämmekkäissä. Se voisi olla vähemmän synkkä. Nyt tarvis iloa ja väriä elämään. Pitää järjestää!

Kohtahan päästään jo arpomaan! Koetan julkistaa voittajan huomenissa, jos vain suinkin ehdin.

Tervetuloa taas uusille lukijoille! Kunhan saan järjestettyä itselleni vähän aikaa, käyn kurkkimassa paremmin teidän kaikkien blogeja. Osassa olenkin jo käynyt ja kivoja blogeja olen löytänyt!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Vielä ehtii arvontaan!

Aikaa on vielä huomisiltaan iltaan asti!

Palkintoinahan oli toiveiden mukaiset sukat, sukkalankaa tai virkattu kori. Väritoiveita voi esittää ja pyrin ne mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan.
Osallitumaan pääsee tästä:

perjantai 4. marraskuuta 2011

UFO-sormikkaat

Päätin osallistua Sukkasadon jälkeen vielä Lapaskuuhunkin. Mutta, koska kesken oli jo yksi UFOutunut lapaspari, päätin neuloa ne ensiksi loppuun. Mutta kuinkas sitten kävikään? Niistä tulikin sormikkaat :) Taitavat olla muuten ekat koskaan neulomani sormikkaat. Nämä mahtuvat hyvin talvipakkasilla myös kintaitten alle lämmittämään.




Lankana Nalle Kesä, puikot 3mm. Tykkään tuon langan sävyistä kovasti. Aikaisemmin tuosta samaisesta langasta valmistuivat nämä polvisukat, joista juttua täällä.


Muistakaahan osallistua arvontaani, os ette ole sitä vielä tehneet!
(Oikealta sivusta löytyy kuvake, josta pääsee perille;)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Vauvavuosi

Viikonloppuna juhlimme haikeina vauvavuoden päättäjäisiä, eli 1-vuotissynttäreitä. Itse vuosikas oli kovin hämmentynyt moisesta tohinasta ja kynttilän puhalluksessa isoveli sai auttaa. Lahjat kyllä olivat mieluisia. (Isoveli avasi paketit enemmän kuin mielellään! ;))


Vauvavuosi oli ihana ja kamala. Aika, joka ei koskaan enää palaa. Mittaamattoman arvokas. Olen onnellinen, että saan vielä hetken olla kotona lasten kanssa, sillä niin paljon tapahtuu pienen lapsen elämässä niin lyhyessä ajassa.

Ensimmäinen vuosi on se, jonka aikana tapahtuu eniten. Minä olen ihminen, joka ei haluaisi missata lapsensa ainoatakaan hymyä, ensimmäistä sanaa, riemua siitä, kun oppii uuden taidon tai ottaa ensimmäisen hapuilevan askeleen. Tuo ensimmäinen askel on vielä ottamatta, vaikka meillä tukea vasten on jo tovi kävelty. Minua se ei harmita lainkaan. Eikä sekään harmita, että pari kertaa päivässä otan lapseni vielä rinnalle. Koko napanuoraa en ole vielä valmis katkaisemaan. Eikä hänkään, onneksi, vielä <3

Veikkaan kyllä, että tässäkin suhteessa käyntiin pyörähtänyt kakkosvuosi tuo nopeassa tahdissa isoja muutoksia. Jossain vaiheessa tulevan vuoden aikana, luovutan lapseni ekaa kertaa päiväkodin tädeille - ja hän aloittaa elämän, josta en tiedäkään ihan kaikkea. Voih, jo ajatuskin nostaa tipan äitimuorin linssiin :-/




Menneen vuoden aikana vauvamme valvotti paljon, sairasteli paljon, oli usein itkuinen ja kiukkuinen. Moni kitinä olisi varmaan vaimentunut, jos kaveri olisi oppinut käyttämään muutakin tuttia kuin äitiä :) Kaikesta huolimatta, hän on antanut meille vanhemmille valtaisasti iloa. Hänellä, kuten isoveljelläänkin, on luonnetta, jolla pärjää elämässä. Nämä veljekset eivät istu hiljaa paikoillaan, vaan heidät huomataan. Ehkä heistä tulee taiteilijoita, urheilijoita, yrittäjiä...? Kuka tietää, mutta jos yläkertaan voi esittää toiveita, toivoisin ennen kaikkea, että heistä tulee onnellisia valitsemallaan tiellä.

Pieni ukkeli on nyt 1-vuotiaana melkoisen leikkisä tapaus. Hän pitää eritoten autoleikeistä, isoveljen huoneessa olevasta leikkikeittiöstä ja pallon huitomisesta mailalla. Vaikka mennään vielä nelivedolla, se ei haitaa - palloon voi osua kontallaankin! Ulkona hän istuu mielellään keinussa tai seurailee isoveljen mailapelejä kärryistään.

Öisin nukutaan jo huimasti paremmin kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Joskus lipsahtaa ihan koko yökin nukkuen. Yleensä kitinä alkaa n. klo 5-6. Jos kitinä yltyy kovin, lohtu löytyy nopeasti rinnalta. Poikkeuksena ovat ajat, jolloin tehdään hampaita tai sairastetaan. Iskän töihin lähtö aamuisin on aina suuri kriisin paikka. Onneksi ikävä unohtuu nopeasti, kun ruvetaan leikkimään.
Ruokien suhteen hän on valikoiva. Äidin lautanen on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin oma. Hän voi tyynesti jyrsiä isoa leivänpalasta mutta hiemankin kokkareinen vauvanruoka saa yökkäilemään :-) Aamuisin pitää nopeasti saada puuro hedelmäsosella. Tällaiseen ateriaan on myös hyvä päättää touhukas ilta.Välipalaksi hän ottaa mielellään maustamatonta jugurttia (myöskin hedelmäsoseella).

Yksi asia on kuitenkin varma: hän on herkkusuu :) Syntymäpäivätarjoiluista parhaiten maistui äidin ja isoveljen yhteistuumin leipoma porkkanleivos. Kakkuakin maistettiin.

Kakku oli onnistunut ja huikean, muikean suklainen. Resepti on Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku". Kuorrutuksena vielä suklaakermakuorrute rouhituilla manteleilla ja reunoille pursotetulla kermalla. Älä kokeile tätä kotona, jos haluat laihtua :D


Kiitoksia kaikille tätäkin kautta tulleista onnitteluista! <3
Ilokseni olen saanut monia uusia lukijoita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Arvonnan aika!




Vuosi sitten varhain aamulla satoi lunta.
Puolenpäivän jälkeen saimme toivottaa suloisen pienen poikamme tervetulleeksi maailmaan.
Tänään rakas kuopuksemme täyttää jo kokonaisen vuoden  <3
Meidän perheessämme loppuvuosi onkin yhtä juhlaa, kolmien synttäreiden, isänpäivän, Joulun ja Uuden Vuoden muodossa, joten sen kunniaksi pyöräytän käyntiin ekan arvontani. Arvonta alkaa tästä päivästä ja loppuu omaan merkkipäivääni  7.11.2011 keskiyöllä :D

Arvonnan säännöt ovat kuitenkin aika perinteiset ja arpoja voi saada maksimissaan peräti neljä, seuraavilla kriteereillä:

1. kommentoimalla tätä tekstiä erottuvalla nimimerkillä saa yhden arvan
2. lukijana saat toisen arvan. Lukijaksi voi liittyä myös arvonnan aikana.
3. linkittämällä ja/tai kertomalla tästä arvonnasta eteenpäin saat kolmannen arvan. Linkittämiseen voit käyttää yllä tai alla olevaa kuvaa.
4. neljännen arvan voit saada vihjaamalla minulle hyvän "vanhasta uutta"-idean, jonka olet nähnyt, kuullut tai tehnyt - linkitä tai mainitse mahdollisuuksien mukaan lähde, mikäli idea ei ole omasi. Tässä voi olla kyse pienestä tai suuresta uudistuskohteesta, se voi olla pehmeä tai kova, pieni tai iso, tuunaus tai peruskorjaus, mitä vaan mieleen juolahtaa :)
Noita kierrätys- tai tuunausideoita koetan sitten mahdollisuuksien mukaan itsekin toteuttaa ja raportoida täällä blogissa.

Arvonnan palkintona voittaja voi toivoa joko ylläolevan mallin mukaan tehdyt palmikkosukat tai perussukat haluamassaan koossa ja värissä. (Palmikkosukista löytyy tästä blogista myös valkoiset versiot ja tuon arvontakuvan sukathan ovat värillisessä maailmassa purppuraiset.)
Vaihtoehtoisesti: jos satut neulomaan mieluummin itse, voit esittää toivomuksen sukkalangasta. Mikäli oululaisputiikeissa on ko. lankaa saatavilla, pyrin tällaisen toiveen toteuttamaan voittajalle.

Jos sukat eivät ole sinun juttusi, voi palkinnoksi valita kivan virkatun korin trikookuteesta.


Arvon siis voittajan toiveiden mukaan yhden palkinnon, joka voi olla valmiit sukat, sukkalankaa tai virkattu trikookuteinen kori.
Palkintotoiveen saa esittää jo osallistumisvaiheessa mutta tämä ei ole pakollista :)



Onnea matkaan!

torstai 27. lokakuuta 2011

Kaverukset :D

Tällainen parivaljakko lennähti yksi ilta hellan päälle lämmittelemään :D
Toinen kertoi nimekseen Urpo Cityhuuhkaja ja pienempi oli kuulemma Papu Viherkaija. Otukset olivat syöneet sisuksiinsa saumurinleikkuujätettä ja langanpätkiä. Ulkokuori oli siloteltu jämälangoista.

Tyypit olivat kuulemma matkalla erään oululaisen päiväkodin Vihreä Lippu-maskoteiksi. Sisarusparven vanhin, Tirppa Ekoharakka olikin jo asettunut sinne edeltä.


Kaverukset katsoivat toisiaan ja....

 ... suuntasivat nokkansa kohti uusia maisemia ja haasteita.

Lintuset on virkattu jämälangoista 3,5mm:n koukulla. Valkoinen lanka on tuntematonta akryylimössöä vuosikertavarastosta. Vihreä lanka Nalle aloeveran jämiä. Kirjava 7 Veljestä Polkka-kerän periä ja keltainen ja musta langanpätkiä Nallesta. Ohje ihan oman koukun viemää :)

Vielä viimeinen poseeraus. Muistakaa käyttää vettä säästeliäästi ja elää ekologisesti! Hei hei! :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vanhasta uutta: mekko kierrätyskankaasta


Olipa kerran eräs Jackpotin hame, jota kukaan ei enää pitänyt. Hame oli kovin murheissaan. "Kunpa joku pitäisi minustakin!" se huokaisi. Hameen omistaja kuuli hameen murheen ja päätti antaa hameelle uuden tilaisuuden mekkona.


Mekko sai koristeeksi taskut kukkakankaasta, jota oli jäänyt yli edellisestä samaisen mekon toteutuksesta. Samasta kukkakankaasta myös muotokaitaleet.  Pikkuruiset sydännapit ovat Sinellistä, jonka ihanaan tarjontaan tutustuin Oulun Käsityömessuilla.


Olkaimissa on nappikiinnitys. Nämä napit ovat omasta vuosikertavarastosta, ei muistikuvaa, ovatko kierrätettyjä vaiko ihan oikeasti ostettuja.



(Ihana Tosimummo muuten tekee tämän samaisen mekon kokonaan vuoritettuna, mikä lienee huomattavasti fiksumpi ajatus - välttyyy huolitteluilta! Arvatkaa harmittiko, kun tajusin tuon kankaiden leikkaamisen jälkeen. ;))  
Hameelle tuli ainakin hyvä mieli, sillä se pääsi lahjaksi kolmivuotiaalle pikkutytölle. Hameen ompelijalle tuli erityisen hyvä mieli, koska pystyi hyödyntämään hyödyttömäksi jääneen vaatekappaleen. Lisäksi helmapäärmeen pystyi jättämään mekkoon sellaisenaan, joten ommeltavaakin oli vähemmän kuin normaalisti. :)

Olen muuten viime aikoina kovasti innostunut tästä kierrätysteemasta, joten tulevan arvonnan teemakin tulee olemaan kierrätyshenkinen.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Mustan Nallen viimeinen päivä

Dramaattista mutta totta. Tämäkin päivä tuli. Taloudestamme loppui tyystin musta Nalle-lanka. Siihen oli syynä se, että esikoinen halusi muuten niin tylsään slipoveriinsa koristeeksi kissan ja mörrimöykyn. Mörrimöykkyyn asti eivät langanjämät enää riittäneet, joten hänen oli tyytyminen pelkkään miukumaukuun slipoverin rintamuksessa.


Takaosa jäi ilman kuvaa ja lapsen pettymys oli melkoinen (siksi ei myöskään sovituskuvia herunut)... :(


Käsialani teki taas tepposet. Kuvittelin neuloneeni kokoa 110cm mutta kovin pienihän siitä tuli :-/Vai johtuuko se nykyisestä mieltymyksestäni ohuisiin puikkoihin? Slipoveri on neulottu esikoisen itse Tokmannin alekorista poimimasta keväänvihreästä Nalle aloeverasta ja omissa varastoissa pyörineistä mustan Nallen jämistä. Puikkokoko resoreissa 2,5mm ja muuten 3mm. Ohje slipariin löytyi muokkauksin SK:sta 11-12/2008. Tuohon rinnukseen ommeltu virkattu kissa on ihan omasta päästä tempaistu.

Seuraavalla kerralla sitten toivottavasti jotain onnistuneempaa tarjolla.

Ai niin! Lähitulevaisuudessa tähänkin blogiin ilmaantunee arvonta :) Palkintona lienee sitten jotain tämän tyylistä, voittajan toiveiden mukaan (saa toki toiveita esittää muitakin):


maanantai 17. lokakuuta 2011

Wannabe-Vellamot

Tämä alkoi jo tuntua ikuisuusprojektilta. Ei siksi, että tikutin nämä 2,5mm ja 2mm:n puikoilla. Eikä sekään, että sekä kärkialoitus että tiimalasikantapää olivat uusia juttuja minulle. Eikä välttämättä tuo kirjoneuleraitakaan, vaikka siinä olikin se uusi juttu, ettei sitä voinut millään ilvelllä neuloa ilman kaaviota, koska joka rivi oli erilainen.





Lankavalinta oli se, joka tässä uuvutti, tarkemmin sanoen: värit. Luulin aluksi, että Jawoll Magicin liukuvärjäys erottuisi paljon paremmin tuosta mustasta Tico Ticosta. Mutta ei, välillä lanka oli niin mustaa, että piti tarkistaa kerältä, kumpaa neuloo :-/  Teräosassa oleva kauniiksi tarkoitettu kirjoneuleraita ei erotu ollenkaan :((

Niinpä sitten ostinkin tuota varren kirjoneuletta varten vielä liukuvärjättyä Tico Ticoa pinkki-purppurana. Siinäkin tuossa toisessa sukassa värit menivät kovin tummanpuhuviksi. Mutta ei se mitään - olkoon nämä sitten harjoituskappaleet! Samalla nämä ovat kolmannet Sukkasato-sukkani. Saas nähdä, vieläkö jaksan jotkut käpälänlämmittimet tikutella. Ehkä toivun tästä hetken :)


Ohje Vellamoihin löytyy täältä.