maanantai 30. toukokuuta 2011

Pimeetä verhoilua

Reilu vuosi sitten ompelin elämäni ekat rullaverhoni. Yläkerran parvekehuone oli odottanut verhoja jo puolitoista vuotta. Huoneeseen ei kuitenkaan käynyt mikään vakiovalmisverho, koska kaikki kolme ikkunaa ovat erikokoisia ja korkuisia. Oli siis -vuosien tauon jälkeen- kaivettava ompelukone esiin. Olikohan se silloin vieläkin muuttolaatikossa... Mies ja esikoinen lähtivät suosiolla viikonlopuksi mummoloimaan, että saisin levitellä kankaita ja olla rauhassa ärripurri. Tuolloin tiesin jo odottavani kuopusta ja tuon viikonlopun aikana raadoin verhojen kanssa pitkiä päiviä. Sain kuin sainkin verhot valmiiksi, vaikka työhön käydessäni ei ollut ihan selkeää kuvaa, millaiset verhoista tulee. Käytin kahta eri  kangasta ja manuaaliseen rullausmekanismiin käytin laskosverhonyöriä ja verhorenkaita. Kunkin verhon alakujaan tuli sopiva pätkä pahvista kangasrullaa. Muuten hyvä, mutta sinä viikonlopppuna pahoinvointi iski. Sen jälkeen en kyennyt moneen kuukauteen käymään tuossa huoneessa ilman, että verhojen katsominen yökötti.


Vaikka pahoinvointi helpotti, eivät fiilikset verhojen suhteen paljon parantuneet - ne kun eivät kaksinkertaisesta kankaastakaan huolimatta pimentäneet yhtään. Niinpä otin pari viikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja tilasin Eurokankaasta pimennysverhokankaan, joka muuntui sitten myös rullaverhoiksi.


Tällä kertaa kangas pimentää (toki sivuista ja verhotangon yläpuolelta edelleen vähän valoa pääsee huoneeseen). Tarvikkeina oli reilut 5 m meleerattua terran väristä pimennysverhokangasta ja 12m ruskeaa silkkinauhaa. Nämä värit sopivat huoneeseen ihan hienosti, vaikka kuvista eivät nuo värit välity ihan oikeanlaisina. Nyt olen tyytyväinen :)


1 kommentti:

MysteryKnitter kirjoitti...

Upeat verhot ja hieno tarina.