sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Businesshenkinen liivihame ja lapsiperheen ravintolaruokailuista...

Totesimme eilen käydessämme perheellä ruokaravintolassa (tai no, öh, keskustapizzeriassa), että kaukana ovat ne ajat, jolloin kävimme miehen kanssa keskenämme ja erikseen lepposilla lounailla työn lomassa. Oli aikaa vatvoa ja pohtia asioita perusteellisesti, päivitellä työkiireitä (HAH) ja analysoida omia ja muiden työsuoritteita.

Lapsiperheen ruokailu on aina kaoottinen tapahtuma, jossa tapahtuu ainakin seuraavat vakiot:
a) limsa kaatuu ainakin jonkun ruokailijan syliin (kaataja on vakio - kaatumisen suunta vaihtuu)
b) ainakin toinen lapsi huutaa
c) imetysikäinen on jossain vaiheessa otettava syliin, jolloin väistämättä sotket myös oman asusi, kun yrität ruokailla yksikätisenä
d) imetysikäinen päättää ruokailla juuri silloin kun äiti saa lämpimän annoksen eteensä
e) esikoinen jättää ruuan syömättä

Nämä ruokailutapahtumat ovat miellyttäviä vain siksi, että
1. ei tarvitse muistaa ostaa tiettyyn ruokaan tarvittavia kaikkia aineksia kaupasta
2. ei tarvitse valmistaa ruokaa itse (Joka toisaalta on r a u h a l l i s i n a koti-iltoina ihan mukavaa)
3. joku muu tiskaa
4. edellämainitut kohdat a)-e) toteutuvat kotonakin

tämän vuoksi siis käymme sinnikkäästi, vähintään viikoittain jossain ulkona syömässä lasten kanssa.  Kauhistutamme luultavasti aika monia itseriittoisia DINC-pariskuntia (jollainen mekin olimme muutama vuosi sitten) nukkavieruilla asuillamme, sottaisilla ja äänekkäillä lapsillamme sekä ympärillemme levittäytyvän tavaran määrällä.

Viime maanantaina sain valmiiksi ihanaisen, työelämäkelpoisen liivihameeni, jonka pitämiseen minulla ei nykyisin juurikaan ole tilaisuuksia. Enkä kaikesta huolimatta edes kaipaa työelämään, ainakaan vielä. Toivottavasti saan olla kotona vielä pitkään. Ja toivottavasti saan silti tilaisuuksia pitää tätä liivihametta :D


Kumma, miten kuvaamisen jälkeen vasta havaitsee ne karvat ja rypyt, jotka olisi pitänyt silittää e n n e n kuvien ottamista. Aargh.

Neulepuikot ovat myös vähän viuhuneet - sain valmiiksi kierrättämästäni Novitan Tempo-langasta palmikkossärystimet ja ranteenlämmittimet. Malli omasta päästä ja puikot nro 6 bambut. Ihanan nopeatekoiset. Mutta nyt tuo Tempo pursuu jo korvista. Seuraavaksi jotain muuta!


Uhosin Lankahamstereissa, että laittaisin tänne parempia kuvia näistä mutta laiskuus iski, enkä jaksanut vaivata armasta hovikuvaajaani näillä :)

3 kommenttia:

A-L kirjoitti...

Hyvän mallinen liivari:-) - mistäs löytyis kaavat moiseen?

whiteandblue kirjoitti...

Heips! Kiitoksia, minäkin tykkään, kätkee kivasti masumakkarat :o) Kaava löytyy muistaakseni SK:sta no 09/2009. Siinä liivarin kaava on kyllä aika kummallinen. Laskin ainakin rintasaumaa jonkin verran, ettei se jää rinnan päälle. Lisäksi tein vuorin hamoseen, kun tutnuti, ettei tuo villakangas ole niin kiva suoraan iholla.

MysteryKnitter kirjoitti...

Hienoja töitä!