Mummon huikeat retroaarteet, osa 1: virkattu vauvan takki ja joustofroteiset bodyt

Tavoistani poiketen jotain, mikä ei ole handmade by Niina. Anoppi oli vaalinut ja varjellut ainoan poikansa vaatteita läpi vuosikymmenten, joten vaikka nämä eivät olekaan omatekoisia, nämä uniikki (?)kappaleet ansaitsevat suorastaan oman bloggaussarjansa. Nämä löydöt saavat nyt palvella pojanpoikia, koska vaatteet ovat vielä hyväkuntoisia.

Kuinka moni nykyvaate kestää kulutusta ja säilytystä isältä pojalle/pojille?

Ensimmäisenä esittelen tämän hienon vauvalle virkatun valkoruskean takin, joka on palvellut mieheni lämmikkeenä ammoin 70-luvulla.

Takki on vuorattu valkoisella puuvillalla ja kiinnitetään hakasilla. Siitä päätellen, että vuori näyttää olevan kiinnitetty käsipistoin, veikkaisin, että takki on ihan jonkin sukulaisen omatekemä. Pitänee kysyä lisätietoja anopilta :)

 Virkkaus on tehty varsin taidokkaasti, saumoja tuskin huomaa.

Kokoelmista löytyi myös pari joustofroteista lyhythihaista bodya, jotka menevät nyt käyttöön juniorille. Toinen kiinnitetään edestä napeilla ja toisessa on takana vetskari. Kuvista tuli hieman huonoja mutta ehkäpä niistä jonkin käsityksen saa.

Esikoiselle nämä vaatteet "löytyivät" isomummolan varaston kätköistä hieman liian myöhään, eli koko oli jo liian pieni mutta onneksi kuopus ehtii näitä vielä pitää.

Kunhan saan kuvattua kohtuullisia kuvia seuraavista vaatekappaleista, julkaisen näitä 70-luvun retrokukkasia vielä lisää :D Osa näistä mummolan aarteista taitaa olla/on ollut myös serkun suloisella pikkupojalla lainassa - enkä yhtään epäile, etteivätkö vaatteet kestäisi vielä seuraavallekin sukupolvelle :D

On the road-huppari

Väkersin hupparin esikoisellekin. Koska tämä huppari oli vauvuudelle aivan liian iso, uskalsin tehdä isokokoiselle kolmivuotiaallemme hupparin koossa 104 (vaikka ollaan muuten jo pikkuhiljaa siirtymässä vaatekokoon 110). 

Kuvittelin, että tämä toinen tekele menisi jo rutiinilla mutta toisin kävi. Taskuihin "applikoidut" Metsolan On the Road-kankaasta leikatut autot eivät asettuneet nätisti paikoilleen (en sitten malttanut odottaa, että pääsen kangaskauppaan ostamaan irtirevittävää tukikangasta :P). Vetoketjun kanssa oli aivan massiivisia ongelmia ja purin väkerryksen parikin kertaa. Ei siitä silti tullut täydellistä. Varsinkaan kun vetoketju on muutenkin liian lyhyt, vaikka olikin ihan ohjeen mukainen. Jepjep. Mutta tulipahan tehtyä, jälleen kerran.
Collegekangas on peräisin Löytöpalan palalaarista, resori ja hupun vuori ovat Lasten Metsolasta. Kovasti tykkään kyllä näistä väreistä ja tuosta vihreästä On the Road-joustiksesta.

Ehkäpä tästäkin opimme jotain. 

a) osta kaikki tarpeelliset tarvikkeet ennen kuin rupeat väkertämään

b) mittaa vetoketjun pituus ennen kuin ostat vetoketjun (hmmm - tämä nyt ei korreloi edellisen oppimäärän kanssa)

Puikoilta ei ole valmistunut mitään pitkään aikaan mutta Garnstudion Nepalista on villapaita tekeillä. On vaan niin väärä vuodenaika tähän hommaan, että ei tahdo työ edistyä. Mutta sinnittelen kyllä neuleen loppuun, ennen kuin annan itselleni luvan ottaa puikoille jotain kepeän keväistä. Ne neuleet valmistunevat sitten minun laskuoppini mukaan varmaan sopivasti talven kynnyksellä :D

Traktorit ja kevätkylvöt... varmoja kevään merkkejä!

Isot pojat mummoloivat viikonlopun, joten vietimme laatuaikaa vauvan kanssa. Kovasti tuntui pikkuisella olevan ikävä isoveljeä, kun ei oikein mikään jaksanut kiinnostaa ja päikkäreidenkin nukkuminen piti tehdä ihan pikkuannoksina, ettei vain missaisi sitä, kun isoveli tulee viimein kotiin.

Tulihan siinä yhdessä ikävöidessä ommeltua isolle poikaselle traktoriteepaita. Tässäkin yksinkertaisessa projektissa tökki suunnilleen kaikki mutta ainakin se muistuttaa teepaitaa. Vaikka ruskea ei niin keväinen väri olekaan, niin kuosihan on mitä keväisin - nythän ne traktorit käyvät kevätkylvöihin.

Niin olemme mekin tehneet mutta ihan pienessä mittakaavassa. Kylvimme viikolla ison poikasen kanssa ohraa, basilikaa, persiljaa ja tilliä kasvamaan. AInakin kahdessa purkissa jo tapahtuu. Ohrakasvustosta tuli harva, koska käytimme ystävältä saatua siemenpussinpohjaa. Silti se ilahduttaa vihreydellään. Vielä pitäisi saada krassit ja tomaatit esikasvaukseen, niin meidän puolestamme kesä voi tulla!

Pienen potilaan iso huppari

Kotiuduimme pienen ja reippaan leikkauspotilaan kanssa eilen. Nivustyrä saatiin poistettua ja kaikki meni vallan mainiosti, jopa sairaalassa nukkuminen (josta lisää alempana). Sen kunniaksi halusin tehdä pikkuiselle hupparin kesäksi. Ja lempivärissäni, turkoosinsinisenä, tietenkin. <3

Valkkasin kaavan jostain SK:sta vuodelta 2006 ja koon 74, jotta koko olisi mahdollisimman sopiva kesällä... Nooh. Ilmeisesti SK:lla on eri käsitys koosta 74 kuin minulla, koska hupparista tuli niin iso, että se lienee sopiva ehkä vuoden päästä kesällä :D Toivottavasti muistan hupparin olemassaolon sitten... Ok, tein toki pari muokkausta, jotka varmaan hieman kasvattivat kokoa, eli nuo resorit helmassa ja hihansuissa ovat ylimääräiset mutta myös leveys (jota EN muokannut) oli hulppea. Ei se mitään, nyt tiedän, että voin varmaankin turvallisin mielin tehdä isolle pojallemme hupparin koossa 104 (koska hän nyt käyttää kokoa 104/110...).

Kuvissa resorit ja huppu näyttävät mustilta mutta todellisuudessa ne ovat tummanruskeat, saman väriset kuin vetoketju (jonka väri jostain syystä näkyy ihan ok.) Vetoketjun ompeleminen on minusta sen verran jännittävää, että olen ihan tyytyväinen tuohon lopputulokseen - jouduin kylläkin varmaan kolmesti purkamaan pätkän, ennen kuin työnjälki kelpasi itselleni. Tähtiapplikaatio ei ihan onnistunut mutta harjoitusta, harjoitusta ollaan vailla. Ajattelin sinnikkäästi koettaa joskus uudelleenkin. Tikkasin kaikki mahdolliset saumanvarat kiinni ja olin ehkä poikkeuksellisen huolellinen. Olenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen - kunhan tuotos vain vielä pääsisi käyttöön :D

Pikku toipilas puolestaan on ollut iloinen - ja ilmeisesti myös väsynyt. Ihanat hoitajat tarjosivat minulle mahdollisuuden käydä nukkumassa yö kotona ja tartuin tilaisuuteen. Olin pumpannut maitoa ja joskus vauva on suostunut syömään pullostakin, joten ajattelin, että käytän yön lepäämiseen. Ekaa kertaa reiluun viiteen kuukauteen en noussut yöllä kertaakaan. Kyllä kannatti!

Vauvuus oli nukkunut yön hyvin, vain yksi syöttö ja unta aamuun asti! Kotonahan meillä herätään tavallisesti tunnin välein. Tästä päättelimme siis, että vauva herää maidon tuoksuun ja ensimmäisen yhteisen kotiyön vietimmekin eri makuuhuoneissa. Nousin vain kerran antamaan rintaa! Mies oli kyllä pari kertaa antanut vauvalle unirievun mutta näin hyvää yötä meillä ei ole varmaan ollut koskaan. Toivottavasti nämä jatkuvat vielä leikkausesta toipumisen jälkeenkin!

Tasaraitaa vauvalle ja tähtitunika äidille

Tekaisin pienen pusero- ja housuasun vauvalle Marimekon tasaraitatrikoosta ihan harjoituksen vuoksi. Kaavat ovat Ottobere designista jostain vuodelta 2007 (ainoa lehti, joka meidän lähikirjastossa oli saatavilla lainaan). Tuossa puseron kauluksessa käytin resoria ja se oli ehkä vähän nafti - veti tuon kauluksen rypylle takakappaleen puolelta. Tyttöjen vaatteessa efekti ei niin haittaisi. Housuissa kokeilin kiinnittää kuminauhan saumurilla, kuten Hatatuu neuvoi. Ihan hyvin onnistui. Ompelin vielä "kuminauhakujan" ompelukoneen hunajakenno-ompeleella mutta siihen en ole täysin tyytyväinen, koska tuli vähän suttua paikoitellen :P Käyttöön menevät nämä vaattet kuitenkin.

Koska pikkuruinen sai oman settinsä, piti äidinkin saada jotain uutta. Ompelin maailman helpoimman trikootunikan kirpparilta löytämästäni tähtitrikoosta. Kaava tähän tunikaan löytyi Modasta mutta vaikka kuinka kuvittelin valinneeni oikean koon kokotaulukon mukaan, tulihan siitä liian leveä. Kaventelin sitten vähän saumurilla ja ihan ok tuli. Vaikkakin esim kaula-aukko voisi istua paremmin, jos olisi heti ollut oikea koko. Jatkossa täytyy kunnostautua ja mitata ja muokata kaavat ennen kankaiden silppuamista niin pääsee ehkä lähemmäs totuutta.

Huomenna vauva menee nivustyräleikkaukseen ja äiti lähtee aveciksi. Leikkausta on jouduttu siirtämään jo useampaan otteeseen flunssien ja korvatulehdusten vuoksi. Niin kamalaa kuin se onkin, nyt olisi ihan hyvä saada asia hoidettua, ennen kuin lähdetään ryömimään. Voi pikkuista :-/ Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Retroa retroa :D

Voi kuinka iloiseksi sitä tulee, kun saa jotain pientä aikaan. Ompelin kauan projektina olleen retrohaalarin vauvuudelle - juuri sopivasti 5kk-päivän kunniaksi <3. Kokoa on vielä liikaa, koska olin sen verran pessimisti, että aloitin projektin reilusta koosta, siltä varalta että homma kestää :D     

Nyt Hänen Vauvuutensa on 66 cm ja reilut 7kg, joten tämä 74-senttinen (varmaankin reilu koko) haalari lienee kesällä sopiva.  Ja silloinhan sitä on muutenkin hyvä pitää. Kaavana on jo varmasti monille tuttu Ottobre designin Mustikka-haalari. Aloittelijana olen noudattanut kaavaa ja työohjetta orjallisesti. Kankaana on Lasten Metsolan ruskea traktorijoustofrotee. Resorit ja taskut ovat myös Metsolasta. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, tuli ihan meidän vauvan näköinen juttu! Ja tuli ihan oma lapsuus mieleen :)

Paluuta arkeen, ompelusulkeisia ja kuinka vanhakin koira joskus oppii uutta

Ylläksen viikko on nyt sitten historiaa, harmi kyllä. Toisaalta nautin aina kotiin ja turvalliseen arkeen palaamisestakin (varsinkin lapsiperheen näkökulmasta). Lomaviikko meni todella nopeasti ja rinteeseenkin ehdin kolmena päivänä. Yhtenä päivänä mentiin miehen kanssa yhdessä (todellista laatuaikaa) ja yhtenä päivänä laskettelin hyvän ystävättären kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa (laatuaikaa sekin). Kolmas rinne(ilta)päivä vierähti ihan yksin mäessä, en vain voinut vastustaa auringonpaistetta ja tilaisuutta, joka oli tarjolla, kun lastenhoitoapua oli käytettävissä :D

Muut päivät vietettiin perheen kanssa, kävimme mm. Lainion lumikylässä - hieno paikka! Alla oleva jääveistos tervehti meitä siellä. Ja paljon muuta - kuvittelin rakennelmaa paljon pienemmäksi mutta siellähän oli lumi- ja jääveistoksia, juhlasaleja ja uniikkeja jäähotellihuoneita ihan nokko.

Lomalla koetin parannella pahaa saumurikuumetta. Menestyksettä - marssin jo tiistaina saumurikauppaan ja siitä lähtien olenkin tuhonnut kankaita aivan kiitettävästi... Ihan kirjaimellisesti tuhonnut, ainakin yhden Marimekon velourkankaan, josta kaavailin kotiverkkareita. Nooo... sain KOTIverkkarit (toivottavasti kukaan ulkopuolinen ei bongaa minua ne päällä). Kangasta oli nimittäin leveyden puolesta liian vähän ja jouduin tinkimään nukan (ja langan-) suunnasta. Voin kertoa, ettei se kannata. Muistiin jatkoa varten minulle ääliölle: 

- tarkista kankaan leveys ennen ostoa

- leikkaa velour samaan nukansuuntaan

- tee kunnollinen koeompelu

Tämäkin karmiva kokeilu oli siis hyödyllinen, koska muuten nuo ylläolevat opit eivät ehkä olisi jääneet mieleen... ja tulihan siinä samalla testailtua uutta työkaluakin - ja verkkarikaavaa ;)

Tässä vielä yksi "luomus" joka on presaumurikaudeltani: imetyspaita vol 2, kankaana jokin ryppyneulos. Ihan kiva, vaikkakin kauluksesta tuli hieman löpsö ja hihoissa olisi saanut olla enemmän pituutta. Tähänkin paitaan liittyy yksi ääliöoppitunti: yritin tuunata tuohon luukkuun framilon-nauhaa, eikä se ottanut millään onnistuakseen. Lopulta jouduin leikkaamaan koko kokeilun pois ja tekemään luukun ilman framilonia.... Seuraavan kerran kun kokeilin framilonin ompelua yhteen löpsähtäneeseen imetyspaitaan, tajusin tarkistaa kolmipistesiksakin tikinpituuden ja -leveyden. Ja kas, kuminauhan ompelu ei ollutkaan niiiiiin vaikeaa. Kröhm. (Hakkaa tyhmää päätään seinään.)

Saumurointikokeiluni ensimmäinen uhri oli tämä Marimekon oranssimusta tasaraitainen trikookangas. Esikoinen sai siitä T-paidan. Jotta paita olisi hieman poikamaisempi, kokeiluapplikoin paitaan Metsolan ruskeasta traktorikankaasta yhden traktorin. Tässäkin paidassa on parit oppitunnit: 

- kannattaa tarkistaa, miten päin on ompelemassa hihaa, ettei saumuroi sitä nurinpäin... (kröhm)..

- applikoinnissa kannattaisi käyttää liimaharsoa (kröhhm)...

Ompeluharjoitusten vastapainoksi jotain tuttua ja turvallista- maaliskuun ensimmäinen valmis neuletyö. Ja sekin on ihan vaan pienet jämälankasukat. Jäminä käytin 7 veljestä polkkaa ja 7 veljestä luonnonvalkoista vuosikertalankaa. Molempia jäi vieläkin harmillinen nökkönen, joten johonkin projektiin täytyy nekin vielä upottaa. Mutta kuitenkin, sain aikaan perussukat joihin olen ihan perustyytyväinen. 

Skimba skimba :D

Kun muut jo lopettelevat hiihtolomiaan, me vasta aloitimme. Auto ylitäyteen pakattuna suuntasimme allekirjoittaneen muinaisiin kotimaisemiin Länsilappiin. Nostalgian lisäksi olen äärimmäisen iloinen myös siitä, että samalla pääsimme myös Suomen ehdottomasti parhaisiin mäkiin.

Koska importoimme myös isovanhemmat etelän tuliaisina, meillä on todellinen mahdollisuus miehen kanssa viettää laatuaikaa rinteessä - yhdessä! Ja koska vauvamme on mallia "ei tuttia, ei pulloa", valitsimme majapaikan rinteiden juurelta, jotta ruokahuolto pelaa - ja osuimme todella nappiin valinnassamme. Lomahuoneistostamme ei puutu mitään, eikä sijainti jätä lainkaan toivomisen varaa. Huonon sään sattuessa voimme lillua kylpylässä, johon pääsemme mukavasti sisäkautta. Tänään, ensimmäisenä tehokkaana lomapäivänä, ilmojen valtias oli kuitenkin myötä. Täydellinen auringonpaiste, pikkupakkanen, eikä edes Yllästä normaalisti riivaava tuuli kiusannut. Voi tätä onnea!

Tämän viikon saa myös Bernina lomailla, eikä neuleillakaan ole kiire. Näihin kuviin, nähin tunnelmiin :)

Imetyspaita

Maaliskuun alku on mennyt aika lailla kaavoja piirrellessä. Yhden ompeluksen olen sentään saanut aikaiseksi, ihan itselleni. Pitkähihaisia imetyspaitoja minulla ei ole kovin montaa, joten sellaisen surautin Eurokankaan kilotrikoosta. Yllätyksekseni kaava (jostain SK:sta vuodelta 2005) oli aika helppo ja paidasta tuli ihan hyvä, vaikka jouduin säästelemään kangasta tekemällä puserosta hieman lyhemmän kuin piti. Harmittaa vain se, että unohdin tuunata tuon imetysluukun framilon-nauhalla, mutta taidan tehdä sen myöhemmin, jos trikoo löpsähtää (kuten se muissa tämän mallisissa paidoissani on tehnyt).

Muut ompelukset tulevat sitten lapsosille. Saapa nähdä, viitsiikö niitä täällä esitellä :)

Peräti kolme päivää meni, etten neulonut mitään. En silmukkaakaan. Sitten kädet alkoivat tuntumaan liian joutilailta. Eiköhän jotain valmistu puikoltakin tässäkin kuussa :D

Lankahamsteroinnin viimeinen tuotos- kevättä rinnassa!

Pitsirinnustainen helletoppi Novitan Samoksesta livahti puikoilta eilen ja päätti hamsterikuukauteni. Havaitsin, että pitsineule pyöröillä ei ole minun ominta alaani. Jotenkin silmukoiden ja kierrosten laskeminen vaatisi enemmän keskittymistä kuin mitä voin tässä elämänvaiheessa panostaa. (Pienten lasten kanssa rauhallista keskittymisaikaa on yleensä n. 5 sekuntia kerrallaan.) Tämä keskittymiskyvyn puute näkyy valitettavasti myös työn jäljessä, vaikka purinkin työtä useampaan otteeseen korjatakseni virheitä :-P Plääh.

Kulutuksessa jäin kokonaisuudessa alle kilon mutta hyvin meni, ylitin tavoitteeni, joka oli puolen kilon kieppeillä langan määrässä. Myös kaikki suunnitellut neuleet valmistuivat. Tokihan puikoilla ja päässä on vielä monta projektia odottamassa :) Mutta nyt maaliskuussa koetan tuhota kangasvarastoa enemmän - eli hellemekkoja ompelemaan! Jospa ne kesäksi valmistuvat, ja mielellään tämän vuoden kesäksi ;)