Mummon huikeat retroaarteet, osa 2: kesäasu

Sarjassamme mummolan varastosta tehtyjä löytöjä on nyt vuorossa aika riemastuttavat kesähaalarit ja teepaita. Pääsiäisenä, ilmojen suosiessa, aloin lopultakin uskoa, että kesä vielä joskus koittaa. Tämä asu tulee sitten olemaan aika ehdoton :D

70-luvun alusta peräisin oleva haalari on jo aika kulunut (ilmeisesti myös iskä on siitä tykännyt päällään) mutta värit ovat herkulliset. Joku ompeluksiini perehtynyt saattaa huomata, että digaaan tuosta ruskean ja keltaisen yhdistelmästä :D Teepaidassa on keltaisella pohjalla iloisen punaisia purjeveneitä. Hyvälle tuulellehan tuosta tulee!

Jottei nyt eksyttäisi ihan pois tästä alkuperäisestä blogin käsillätekemisideasta, ohessa todistusaineistoa, että puikoilla todellakin on neule. Kysymys kuuluukin, kuka hullu neuloo kesää vasten villapaitaa? Jep, minä. Mutta sen verran viittä vaille tuo neule on, että valmiiksi se on saatava, vaikka päälle laitetaankin vasta ensi talvena :D

Pääsiäisenä innostuin uudestaan myös virkkaamisesta, koska tulin lainanneeksi kirjastosta Stichin bitchin virkkauskirjan. Siitä lisää myöhemmin.



Pannumys..eh, pipo ja uudet lempihousut

Edellisessä postauksessa esitelty iskän perintötakki sai seurakseen neliöpipon, jälleen kerran Metsolan ruskeasta traktorijoustofroteesta. Kangas riitti vielä myös hassuihin sivusaumattomiin housuihin, joihin tuli extrapitkät resorit lahkeensuihin. Luulisin, että housuja voi pitää noita resoreita kääntämällä vielä pitkään. Eipä mene kallis kangas hukkaan :) Olen iloinen siitä, että sain tuosta metrin joustispätkästä tehtyä niinkin monta vaatekappaletta kuin sain. Siitähän tuli kaikenkaikkiaan haalari, koossa 74 cm, t-paita, koko 110 cm ja vielä nämä pöksyt ja pipo. Tilkkuja voi sitten käyttää vielä vaikka joihinkin koristeluihin, niinkuin tässä t-paidassa.

Mummon huikeat retroaarteet, osa 1: virkattu vauvan takki ja joustofroteiset bodyt

Tavoistani poiketen jotain, mikä ei ole handmade by Niina. Anoppi oli vaalinut ja varjellut ainoan poikansa vaatteita läpi vuosikymmenten, joten vaikka nämä eivät olekaan omatekoisia, nämä uniikki (?)kappaleet ansaitsevat suorastaan oman bloggaussarjansa. Nämä löydöt saavat nyt palvella pojanpoikia, koska vaatteet ovat vielä hyväkuntoisia.

Kuinka moni nykyvaate kestää kulutusta ja säilytystä isältä pojalle/pojille?

Ensimmäisenä esittelen tämän hienon vauvalle virkatun valkoruskean takin, joka on palvellut mieheni lämmikkeenä ammoin 70-luvulla.

Takki on vuorattu valkoisella puuvillalla ja kiinnitetään hakasilla. Siitä päätellen, että vuori näyttää olevan kiinnitetty käsipistoin, veikkaisin, että takki on ihan jonkin sukulaisen omatekemä. Pitänee kysyä lisätietoja anopilta :)

 Virkkaus on tehty varsin taidokkaasti, saumoja tuskin huomaa.

Kokoelmista löytyi myös pari joustofroteista lyhythihaista bodya, jotka menevät nyt käyttöön juniorille. Toinen kiinnitetään edestä napeilla ja toisessa on takana vetskari. Kuvista tuli hieman huonoja mutta ehkäpä niistä jonkin käsityksen saa.

Esikoiselle nämä vaatteet "löytyivät" isomummolan varaston kätköistä hieman liian myöhään, eli koko oli jo liian pieni mutta onneksi kuopus ehtii näitä vielä pitää.

Kunhan saan kuvattua kohtuullisia kuvia seuraavista vaatekappaleista, julkaisen näitä 70-luvun retrokukkasia vielä lisää :D Osa näistä mummolan aarteista taitaa olla/on ollut myös serkun suloisella pikkupojalla lainassa - enkä yhtään epäile, etteivätkö vaatteet kestäisi vielä seuraavallekin sukupolvelle :D

On the road-huppari

Väkersin hupparin esikoisellekin. Koska tämä huppari oli vauvuudelle aivan liian iso, uskalsin tehdä isokokoiselle kolmivuotiaallemme hupparin koossa 104 (vaikka ollaan muuten jo pikkuhiljaa siirtymässä vaatekokoon 110). 

Kuvittelin, että tämä toinen tekele menisi jo rutiinilla mutta toisin kävi. Taskuihin "applikoidut" Metsolan On the Road-kankaasta leikatut autot eivät asettuneet nätisti paikoilleen (en sitten malttanut odottaa, että pääsen kangaskauppaan ostamaan irtirevittävää tukikangasta :P). Vetoketjun kanssa oli aivan massiivisia ongelmia ja purin väkerryksen parikin kertaa. Ei siitä silti tullut täydellistä. Varsinkaan kun vetoketju on muutenkin liian lyhyt, vaikka olikin ihan ohjeen mukainen. Jepjep. Mutta tulipahan tehtyä, jälleen kerran.
Collegekangas on peräisin Löytöpalan palalaarista, resori ja hupun vuori ovat Lasten Metsolasta. Kovasti tykkään kyllä näistä väreistä ja tuosta vihreästä On the Road-joustiksesta.

Ehkäpä tästäkin opimme jotain. 

a) osta kaikki tarpeelliset tarvikkeet ennen kuin rupeat väkertämään

b) mittaa vetoketjun pituus ennen kuin ostat vetoketjun (hmmm - tämä nyt ei korreloi edellisen oppimäärän kanssa)

Puikoilta ei ole valmistunut mitään pitkään aikaan mutta Garnstudion Nepalista on villapaita tekeillä. On vaan niin väärä vuodenaika tähän hommaan, että ei tahdo työ edistyä. Mutta sinnittelen kyllä neuleen loppuun, ennen kuin annan itselleni luvan ottaa puikoille jotain kepeän keväistä. Ne neuleet valmistunevat sitten minun laskuoppini mukaan varmaan sopivasti talven kynnyksellä :D

Traktorit ja kevätkylvöt... varmoja kevään merkkejä!

Isot pojat mummoloivat viikonlopun, joten vietimme laatuaikaa vauvan kanssa. Kovasti tuntui pikkuisella olevan ikävä isoveljeä, kun ei oikein mikään jaksanut kiinnostaa ja päikkäreidenkin nukkuminen piti tehdä ihan pikkuannoksina, ettei vain missaisi sitä, kun isoveli tulee viimein kotiin.

Tulihan siinä yhdessä ikävöidessä ommeltua isolle poikaselle traktoriteepaita. Tässäkin yksinkertaisessa projektissa tökki suunnilleen kaikki mutta ainakin se muistuttaa teepaitaa. Vaikka ruskea ei niin keväinen väri olekaan, niin kuosihan on mitä keväisin - nythän ne traktorit käyvät kevätkylvöihin.

Niin olemme mekin tehneet mutta ihan pienessä mittakaavassa. Kylvimme viikolla ison poikasen kanssa ohraa, basilikaa, persiljaa ja tilliä kasvamaan. AInakin kahdessa purkissa jo tapahtuu. Ohrakasvustosta tuli harva, koska käytimme ystävältä saatua siemenpussinpohjaa. Silti se ilahduttaa vihreydellään. Vielä pitäisi saada krassit ja tomaatit esikasvaukseen, niin meidän puolestamme kesä voi tulla!

Pienen potilaan iso huppari

Kotiuduimme pienen ja reippaan leikkauspotilaan kanssa eilen. Nivustyrä saatiin poistettua ja kaikki meni vallan mainiosti, jopa sairaalassa nukkuminen (josta lisää alempana). Sen kunniaksi halusin tehdä pikkuiselle hupparin kesäksi. Ja lempivärissäni, turkoosinsinisenä, tietenkin. <3

Valkkasin kaavan jostain SK:sta vuodelta 2006 ja koon 74, jotta koko olisi mahdollisimman sopiva kesällä... Nooh. Ilmeisesti SK:lla on eri käsitys koosta 74 kuin minulla, koska hupparista tuli niin iso, että se lienee sopiva ehkä vuoden päästä kesällä :D Toivottavasti muistan hupparin olemassaolon sitten... Ok, tein toki pari muokkausta, jotka varmaan hieman kasvattivat kokoa, eli nuo resorit helmassa ja hihansuissa ovat ylimääräiset mutta myös leveys (jota EN muokannut) oli hulppea. Ei se mitään, nyt tiedän, että voin varmaankin turvallisin mielin tehdä isolle pojallemme hupparin koossa 104 (koska hän nyt käyttää kokoa 104/110...).

Kuvissa resorit ja huppu näyttävät mustilta mutta todellisuudessa ne ovat tummanruskeat, saman väriset kuin vetoketju (jonka väri jostain syystä näkyy ihan ok.) Vetoketjun ompeleminen on minusta sen verran jännittävää, että olen ihan tyytyväinen tuohon lopputulokseen - jouduin kylläkin varmaan kolmesti purkamaan pätkän, ennen kuin työnjälki kelpasi itselleni. Tähtiapplikaatio ei ihan onnistunut mutta harjoitusta, harjoitusta ollaan vailla. Ajattelin sinnikkäästi koettaa joskus uudelleenkin. Tikkasin kaikki mahdolliset saumanvarat kiinni ja olin ehkä poikkeuksellisen huolellinen. Olenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen - kunhan tuotos vain vielä pääsisi käyttöön :D

Pikku toipilas puolestaan on ollut iloinen - ja ilmeisesti myös väsynyt. Ihanat hoitajat tarjosivat minulle mahdollisuuden käydä nukkumassa yö kotona ja tartuin tilaisuuteen. Olin pumpannut maitoa ja joskus vauva on suostunut syömään pullostakin, joten ajattelin, että käytän yön lepäämiseen. Ekaa kertaa reiluun viiteen kuukauteen en noussut yöllä kertaakaan. Kyllä kannatti!

Vauvuus oli nukkunut yön hyvin, vain yksi syöttö ja unta aamuun asti! Kotonahan meillä herätään tavallisesti tunnin välein. Tästä päättelimme siis, että vauva herää maidon tuoksuun ja ensimmäisen yhteisen kotiyön vietimmekin eri makuuhuoneissa. Nousin vain kerran antamaan rintaa! Mies oli kyllä pari kertaa antanut vauvalle unirievun mutta näin hyvää yötä meillä ei ole varmaan ollut koskaan. Toivottavasti nämä jatkuvat vielä leikkausesta toipumisen jälkeenkin!

Tasaraitaa vauvalle ja tähtitunika äidille

Tekaisin pienen pusero- ja housuasun vauvalle Marimekon tasaraitatrikoosta ihan harjoituksen vuoksi. Kaavat ovat Ottobere designista jostain vuodelta 2007 (ainoa lehti, joka meidän lähikirjastossa oli saatavilla lainaan). Tuossa puseron kauluksessa käytin resoria ja se oli ehkä vähän nafti - veti tuon kauluksen rypylle takakappaleen puolelta. Tyttöjen vaatteessa efekti ei niin haittaisi. Housuissa kokeilin kiinnittää kuminauhan saumurilla, kuten Hatatuu neuvoi. Ihan hyvin onnistui. Ompelin vielä "kuminauhakujan" ompelukoneen hunajakenno-ompeleella mutta siihen en ole täysin tyytyväinen, koska tuli vähän suttua paikoitellen :P Käyttöön menevät nämä vaattet kuitenkin.

Koska pikkuruinen sai oman settinsä, piti äidinkin saada jotain uutta. Ompelin maailman helpoimman trikootunikan kirpparilta löytämästäni tähtitrikoosta. Kaava tähän tunikaan löytyi Modasta mutta vaikka kuinka kuvittelin valinneeni oikean koon kokotaulukon mukaan, tulihan siitä liian leveä. Kaventelin sitten vähän saumurilla ja ihan ok tuli. Vaikkakin esim kaula-aukko voisi istua paremmin, jos olisi heti ollut oikea koko. Jatkossa täytyy kunnostautua ja mitata ja muokata kaavat ennen kankaiden silppuamista niin pääsee ehkä lähemmäs totuutta.

Huomenna vauva menee nivustyräleikkaukseen ja äiti lähtee aveciksi. Leikkausta on jouduttu siirtämään jo useampaan otteeseen flunssien ja korvatulehdusten vuoksi. Niin kamalaa kuin se onkin, nyt olisi ihan hyvä saada asia hoidettua, ennen kuin lähdetään ryömimään. Voi pikkuista :-/ Toivottavasti kaikki menee hyvin.