maanantai 31. lokakuuta 2011

Vauvavuosi

Viikonloppuna juhlimme haikeina vauvavuoden päättäjäisiä, eli 1-vuotissynttäreitä. Itse vuosikas oli kovin hämmentynyt moisesta tohinasta ja kynttilän puhalluksessa isoveli sai auttaa. Lahjat kyllä olivat mieluisia. (Isoveli avasi paketit enemmän kuin mielellään! ;))


Vauvavuosi oli ihana ja kamala. Aika, joka ei koskaan enää palaa. Mittaamattoman arvokas. Olen onnellinen, että saan vielä hetken olla kotona lasten kanssa, sillä niin paljon tapahtuu pienen lapsen elämässä niin lyhyessä ajassa.

Ensimmäinen vuosi on se, jonka aikana tapahtuu eniten. Minä olen ihminen, joka ei haluaisi missata lapsensa ainoatakaan hymyä, ensimmäistä sanaa, riemua siitä, kun oppii uuden taidon tai ottaa ensimmäisen hapuilevan askeleen. Tuo ensimmäinen askel on vielä ottamatta, vaikka meillä tukea vasten on jo tovi kävelty. Minua se ei harmita lainkaan. Eikä sekään harmita, että pari kertaa päivässä otan lapseni vielä rinnalle. Koko napanuoraa en ole vielä valmis katkaisemaan. Eikä hänkään, onneksi, vielä <3

Veikkaan kyllä, että tässäkin suhteessa käyntiin pyörähtänyt kakkosvuosi tuo nopeassa tahdissa isoja muutoksia. Jossain vaiheessa tulevan vuoden aikana, luovutan lapseni ekaa kertaa päiväkodin tädeille - ja hän aloittaa elämän, josta en tiedäkään ihan kaikkea. Voih, jo ajatuskin nostaa tipan äitimuorin linssiin :-/




Menneen vuoden aikana vauvamme valvotti paljon, sairasteli paljon, oli usein itkuinen ja kiukkuinen. Moni kitinä olisi varmaan vaimentunut, jos kaveri olisi oppinut käyttämään muutakin tuttia kuin äitiä :) Kaikesta huolimatta, hän on antanut meille vanhemmille valtaisasti iloa. Hänellä, kuten isoveljelläänkin, on luonnetta, jolla pärjää elämässä. Nämä veljekset eivät istu hiljaa paikoillaan, vaan heidät huomataan. Ehkä heistä tulee taiteilijoita, urheilijoita, yrittäjiä...? Kuka tietää, mutta jos yläkertaan voi esittää toiveita, toivoisin ennen kaikkea, että heistä tulee onnellisia valitsemallaan tiellä.

Pieni ukkeli on nyt 1-vuotiaana melkoisen leikkisä tapaus. Hän pitää eritoten autoleikeistä, isoveljen huoneessa olevasta leikkikeittiöstä ja pallon huitomisesta mailalla. Vaikka mennään vielä nelivedolla, se ei haitaa - palloon voi osua kontallaankin! Ulkona hän istuu mielellään keinussa tai seurailee isoveljen mailapelejä kärryistään.

Öisin nukutaan jo huimasti paremmin kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Joskus lipsahtaa ihan koko yökin nukkuen. Yleensä kitinä alkaa n. klo 5-6. Jos kitinä yltyy kovin, lohtu löytyy nopeasti rinnalta. Poikkeuksena ovat ajat, jolloin tehdään hampaita tai sairastetaan. Iskän töihin lähtö aamuisin on aina suuri kriisin paikka. Onneksi ikävä unohtuu nopeasti, kun ruvetaan leikkimään.
Ruokien suhteen hän on valikoiva. Äidin lautanen on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin oma. Hän voi tyynesti jyrsiä isoa leivänpalasta mutta hiemankin kokkareinen vauvanruoka saa yökkäilemään :-) Aamuisin pitää nopeasti saada puuro hedelmäsosella. Tällaiseen ateriaan on myös hyvä päättää touhukas ilta.Välipalaksi hän ottaa mielellään maustamatonta jugurttia (myöskin hedelmäsoseella).

Yksi asia on kuitenkin varma: hän on herkkusuu :) Syntymäpäivätarjoiluista parhaiten maistui äidin ja isoveljen yhteistuumin leipoma porkkanleivos. Kakkuakin maistettiin.

Kakku oli onnistunut ja huikean, muikean suklainen. Resepti on Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku". Kuorrutuksena vielä suklaakermakuorrute rouhituilla manteleilla ja reunoille pursotetulla kermalla. Älä kokeile tätä kotona, jos haluat laihtua :D


Kiitoksia kaikille tätäkin kautta tulleista onnitteluista! <3
Ilokseni olen saanut monia uusia lukijoita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Arvonnan aika!




Vuosi sitten varhain aamulla satoi lunta.
Puolenpäivän jälkeen saimme toivottaa suloisen pienen poikamme tervetulleeksi maailmaan.
Tänään rakas kuopuksemme täyttää jo kokonaisen vuoden  <3
Meidän perheessämme loppuvuosi onkin yhtä juhlaa, kolmien synttäreiden, isänpäivän, Joulun ja Uuden Vuoden muodossa, joten sen kunniaksi pyöräytän käyntiin ekan arvontani. Arvonta alkaa tästä päivästä ja loppuu omaan merkkipäivääni  7.11.2011 keskiyöllä :D

Arvonnan säännöt ovat kuitenkin aika perinteiset ja arpoja voi saada maksimissaan peräti neljä, seuraavilla kriteereillä:

1. kommentoimalla tätä tekstiä erottuvalla nimimerkillä saa yhden arvan
2. lukijana saat toisen arvan. Lukijaksi voi liittyä myös arvonnan aikana.
3. linkittämällä ja/tai kertomalla tästä arvonnasta eteenpäin saat kolmannen arvan. Linkittämiseen voit käyttää yllä tai alla olevaa kuvaa.
4. neljännen arvan voit saada vihjaamalla minulle hyvän "vanhasta uutta"-idean, jonka olet nähnyt, kuullut tai tehnyt - linkitä tai mainitse mahdollisuuksien mukaan lähde, mikäli idea ei ole omasi. Tässä voi olla kyse pienestä tai suuresta uudistuskohteesta, se voi olla pehmeä tai kova, pieni tai iso, tuunaus tai peruskorjaus, mitä vaan mieleen juolahtaa :)
Noita kierrätys- tai tuunausideoita koetan sitten mahdollisuuksien mukaan itsekin toteuttaa ja raportoida täällä blogissa.

Arvonnan palkintona voittaja voi toivoa joko ylläolevan mallin mukaan tehdyt palmikkosukat tai perussukat haluamassaan koossa ja värissä. (Palmikkosukista löytyy tästä blogista myös valkoiset versiot ja tuon arvontakuvan sukathan ovat värillisessä maailmassa purppuraiset.)
Vaihtoehtoisesti: jos satut neulomaan mieluummin itse, voit esittää toivomuksen sukkalangasta. Mikäli oululaisputiikeissa on ko. lankaa saatavilla, pyrin tällaisen toiveen toteuttamaan voittajalle.

Jos sukat eivät ole sinun juttusi, voi palkinnoksi valita kivan virkatun korin trikookuteesta.


Arvon siis voittajan toiveiden mukaan yhden palkinnon, joka voi olla valmiit sukat, sukkalankaa tai virkattu trikookuteinen kori.
Palkintotoiveen saa esittää jo osallistumisvaiheessa mutta tämä ei ole pakollista :)



Onnea matkaan!

torstai 27. lokakuuta 2011

Kaverukset :D

Tällainen parivaljakko lennähti yksi ilta hellan päälle lämmittelemään :D
Toinen kertoi nimekseen Urpo Cityhuuhkaja ja pienempi oli kuulemma Papu Viherkaija. Otukset olivat syöneet sisuksiinsa saumurinleikkuujätettä ja langanpätkiä. Ulkokuori oli siloteltu jämälangoista.

Tyypit olivat kuulemma matkalla erään oululaisen päiväkodin Vihreä Lippu-maskoteiksi. Sisarusparven vanhin, Tirppa Ekoharakka olikin jo asettunut sinne edeltä.


Kaverukset katsoivat toisiaan ja....

 ... suuntasivat nokkansa kohti uusia maisemia ja haasteita.

Lintuset on virkattu jämälangoista 3,5mm:n koukulla. Valkoinen lanka on tuntematonta akryylimössöä vuosikertavarastosta. Vihreä lanka Nalle aloeveran jämiä. Kirjava 7 Veljestä Polkka-kerän periä ja keltainen ja musta langanpätkiä Nallesta. Ohje ihan oman koukun viemää :)

Vielä viimeinen poseeraus. Muistakaa käyttää vettä säästeliäästi ja elää ekologisesti! Hei hei! :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vanhasta uutta: mekko kierrätyskankaasta


Olipa kerran eräs Jackpotin hame, jota kukaan ei enää pitänyt. Hame oli kovin murheissaan. "Kunpa joku pitäisi minustakin!" se huokaisi. Hameen omistaja kuuli hameen murheen ja päätti antaa hameelle uuden tilaisuuden mekkona.


Mekko sai koristeeksi taskut kukkakankaasta, jota oli jäänyt yli edellisestä samaisen mekon toteutuksesta. Samasta kukkakankaasta myös muotokaitaleet.  Pikkuruiset sydännapit ovat Sinellistä, jonka ihanaan tarjontaan tutustuin Oulun Käsityömessuilla.


Olkaimissa on nappikiinnitys. Nämä napit ovat omasta vuosikertavarastosta, ei muistikuvaa, ovatko kierrätettyjä vaiko ihan oikeasti ostettuja.



(Ihana Tosimummo muuten tekee tämän samaisen mekon kokonaan vuoritettuna, mikä lienee huomattavasti fiksumpi ajatus - välttyyy huolitteluilta! Arvatkaa harmittiko, kun tajusin tuon kankaiden leikkaamisen jälkeen. ;))  
Hameelle tuli ainakin hyvä mieli, sillä se pääsi lahjaksi kolmivuotiaalle pikkutytölle. Hameen ompelijalle tuli erityisen hyvä mieli, koska pystyi hyödyntämään hyödyttömäksi jääneen vaatekappaleen. Lisäksi helmapäärmeen pystyi jättämään mekkoon sellaisenaan, joten ommeltavaakin oli vähemmän kuin normaalisti. :)

Olen muuten viime aikoina kovasti innostunut tästä kierrätysteemasta, joten tulevan arvonnan teemakin tulee olemaan kierrätyshenkinen.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Mustan Nallen viimeinen päivä

Dramaattista mutta totta. Tämäkin päivä tuli. Taloudestamme loppui tyystin musta Nalle-lanka. Siihen oli syynä se, että esikoinen halusi muuten niin tylsään slipoveriinsa koristeeksi kissan ja mörrimöykyn. Mörrimöykkyyn asti eivät langanjämät enää riittäneet, joten hänen oli tyytyminen pelkkään miukumaukuun slipoverin rintamuksessa.


Takaosa jäi ilman kuvaa ja lapsen pettymys oli melkoinen (siksi ei myöskään sovituskuvia herunut)... :(


Käsialani teki taas tepposet. Kuvittelin neuloneeni kokoa 110cm mutta kovin pienihän siitä tuli :-/Vai johtuuko se nykyisestä mieltymyksestäni ohuisiin puikkoihin? Slipoveri on neulottu esikoisen itse Tokmannin alekorista poimimasta keväänvihreästä Nalle aloeverasta ja omissa varastoissa pyörineistä mustan Nallen jämistä. Puikkokoko resoreissa 2,5mm ja muuten 3mm. Ohje slipariin löytyi muokkauksin SK:sta 11-12/2008. Tuohon rinnukseen ommeltu virkattu kissa on ihan omasta päästä tempaistu.

Seuraavalla kerralla sitten toivottavasti jotain onnistuneempaa tarjolla.

Ai niin! Lähitulevaisuudessa tähänkin blogiin ilmaantunee arvonta :) Palkintona lienee sitten jotain tämän tyylistä, voittajan toiveiden mukaan (saa toki toiveita esittää muitakin):


maanantai 17. lokakuuta 2011

Wannabe-Vellamot

Tämä alkoi jo tuntua ikuisuusprojektilta. Ei siksi, että tikutin nämä 2,5mm ja 2mm:n puikoilla. Eikä sekään, että sekä kärkialoitus että tiimalasikantapää olivat uusia juttuja minulle. Eikä välttämättä tuo kirjoneuleraitakaan, vaikka siinä olikin se uusi juttu, ettei sitä voinut millään ilvelllä neuloa ilman kaaviota, koska joka rivi oli erilainen.





Lankavalinta oli se, joka tässä uuvutti, tarkemmin sanoen: värit. Luulin aluksi, että Jawoll Magicin liukuvärjäys erottuisi paljon paremmin tuosta mustasta Tico Ticosta. Mutta ei, välillä lanka oli niin mustaa, että piti tarkistaa kerältä, kumpaa neuloo :-/  Teräosassa oleva kauniiksi tarkoitettu kirjoneuleraita ei erotu ollenkaan :((

Niinpä sitten ostinkin tuota varren kirjoneuletta varten vielä liukuvärjättyä Tico Ticoa pinkki-purppurana. Siinäkin tuossa toisessa sukassa värit menivät kovin tummanpuhuviksi. Mutta ei se mitään - olkoon nämä sitten harjoituskappaleet! Samalla nämä ovat kolmannet Sukkasato-sukkani. Saas nähdä, vieläkö jaksan jotkut käpälänlämmittimet tikutella. Ehkä toivun tästä hetken :)


Ohje Vellamoihin löytyy täältä.


perjantai 14. lokakuuta 2011

Puhkirakastettu ja korjattu äidin wanha retroaarre



On tullut esiteltyä eräskin retroaarre tässä blogissa ja ommeltuakin vähän uusretroa, kuten keväällä poikaselle valmistunut ihana Mustikka-haalari. Minä vaan nyt tykkään iloisestä värisekoilusta :)

Lomusin keväällä mummilan vintillä ja löysin pari omaa wanhaa haalariani ammoiselta 70-luvulta. Toinen oli ihan käypä, joskin kuopukselle vielä iso (ja on vieläkin). Siitä ehkä kirjoittelen vielä joskus..

Toinen, Tutta-merkkinen, suomessa aikoinaan (!) valmistettu haalari puolestaan oli aivan toivottamassa kunnossa. Olen melko varma, etten ole ollut tuon haalarin ensimmäinen käyttäjä, vaan joku sukulaislapsonen on siinä jo minua ennen vaipoissaan heilunut. Jostain syystä sen kuitenkin ongin mukaani ja hautasin ompelukopperoni ongelmajäteosastolle... kunnes se eräänä kauniina päivänä taas rupesi sieltä riekkumaan hassuissa ja iloisissa 70-luvun aamunkoiton väreissään. Pakkohan se oli sieltä ottaa tarkasteluun.


 Tältä se näytti:

Söpö alkuperäinen metallinen rengasvetoketju oli lähtenyt raiteiltaan. Se oli menetetty.


Haarat ja pylly olivat monesta kohtaa puhki saumojen kohdalta.


Mutta.... saumojahan voi ottaa kätevästi vähän sisään... ja sopiva vetoketjukin oli kokoelmissa, joskin ei rengasvetoketju.



Koska haalari tulee äidiltä pojalle, ommellaan nyt jämätilkusta leikattu Metsolan traktorikin tuohon rintapieleen.  




Ja taas on haalarilla kilometrejä edessä - koko on nimittäin vielä pikkukirpulle aika reilu!


Tarinan opetus: hyvää, joskin kulunutta EI kannata heti heittää menemään. Korjaaminenkin on sallittua.

Tällä simppelillä korjauksella mennään myös käynnissä olevaan MaMa-haasteeseen, jonka aiheena on korjaus.



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Bätmän

 Se yrittää näyttää tuimalta, vaikka korvat harittaa...


...viitan alapuolen piti olla vihreä. Mikään muu väri ei käynyt (koska vihreä on kuitenkin VIHREÄ!). Hihoista tuli keltaiset, koska kirppikseltä ostettu lycratrikoo ei riittänyt sekä housuihin että pitkähihaiseen paitaan.

Ja pitihän Batman-merkki kuitenkin applikoida keltaisella. Itse asiassa, tein sen kahdesti. Eka kupristeli ja sai mustikkasoppakasteen (joka ei suostunut lähtemään pesussakaan pois), joten päälle piti tehdä uusi :D Asua on käytetty kotona viuhumiseen jo usein mutta nyt kun Halloween lähestyy on aika päästää Batman irti. Hui!

Kaavat koko asuun löytyivät SK:sta (Olikohan numero 04/2011). Kankaat kirppis ja Eurokangas.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pikatikki - ja keittiönjakkaroiden tuunaus

Ompelin pari pientä pulskaa tyynyä jämäkankaasta ja kirpparipitsistä. :)

Edit: Unohtui mainita, että tyynyjen täytteeksi tuli vanhan löpsähtäneen tyynyt vanutäytteet ja jotain kangassilppua, josta ei saanut enää mitään aikaan. Jämämatskua hyötykäyttöön!



Mutta mihin se varsinainen kangas kului?

Saimme hiljattain standardikeittiöömme alakaappien tilalle puusepän valmistamat laatikostot - mikä ylellisyys, kun ei tarvitse enää kontata kaappiin sisälle, löytääkseen jotain!

Sitä myöten myös vanhat päällystetyt keittiöntuolit alkoivat näyttää armottoman nuhruisilta, niinkuin kaikki muukin ympärillä. Ahdisti. Jotain piti tehdä.

Ympäripuhuin miehen ostamaan sinkilänaulaimen (meillä ei ollut!) ja juoksin Eurokankaaseen juuri ennen sulkemisaikaa ja kaapaisin hädissäni mukaan ensimmäisen siedettävän sisustuskankaan.

Ja niin vaihdettiin punaiset tuhruiset arjen harmaisiin:


...ja kyllä ainakin vähän helpotti!

torstai 6. lokakuuta 2011

Tunnustuksia ja haaste UFOutuneiden projektien valmiiksi saattamisen

Sain hiljattain ekan tunnustukseni ihanalta Tikbumsan Sanilta. Kiitos kaunis!



Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja laittaa pokaali sitten eteenpäin kiertämään.
Avaudutaanpa sitten:

1. Inhosin koulussa käsitöitä
2. Teininä kylläkin tykkäsin kuluttaa vapaa-aikaani neulomalla ja virkkaamalla
3. Inhoan langanpäiden päättelemistä ja sen vuoksi jokin työ voi lojua lankakorissa (tai ompelupöydällä) vaikka kuinka pitkään, kunnes pidän "ryhtipäivän" ja viimeistelen työt
4. Haluaisin oppia ompelemaan paremmin. Ja oikeastaan kaikkea muutakin :D
5. Tykkään kierrättää. Vaatteita, kankaita, jopa lankoja. Ja tietysti meillä lajitellaan myös jätteet tunnollisesti.
6. Ennen lapsia kuvittelin, että kotona olevilla äideillä tulee aika pitkäksi. Ihan pikkasen taisin olla väärässä.
7. Rakastan kokata ja leipoa mutta inhoan jälkien siivoamista.
8. Nykyisin tyykkään imuroimisesta, koska sitä ei tarvitse tehdä enää yksin ;)
9. Tykkään imettämisestä. Paitsi öisin. Öihin liittyen meillä on parhaillaan vieroitus meneillään. Mies parka.
10. Minulla on yleensä aivan liian monta rautaa tulessa. Innostuksissani ja/tai miettiessäni velvoitteitani menetän usein yöunenikin :P

Eteenpäin laitan tämän haasteen näille blogeille:

Irinka itseteossa
Tintin luomukset
Siksot
Villanlankasarvikuono
Heivatut kudelmat
Vuoden kulku
Tosimummo
Villakeränen

Sanotaan nyt vielä, että kaikki lukemani blogit ovat ihan loistavia, joten kaikki, joita vaklin, ovat täten oikeutettuja tästä pokaalinsa nappaamaan.

Judiuni Villalankasarvikuono-blogista haastoi kaikki neulojat listaamaan UFOnsa ja saattamaan ne valmiiksi ja/tai hankkiutumaan niistä eroon. Tässäpä siis listaa omista "UFOistani":

1. Luonnonvalkoinen palmikkovillapaita seiskavekasta. Kesken varmaan vuodesta 1991 asti :D Tässä välissä paita on reissannut aika monet muutot opiskelijakämpästä sinkun keskusta-asunnon kautta nuorenparin kämppään, muuttanut Saksaan ja takaisin. Pari vuotta sitten tuohon paitatekeleeseen varatut vuosikertaseiskavekat tuli jo neulottua erinäisiksi sukiksi, pipoiksi jne. Palmikoita oli kyllä niissäkin :) Edesmenneen palmikkovillapaidan takakappale on edelleen ompelukomerossani odottamassa pääsyään sisustustyynyksi :D


2. Riemunkirjava neuletilkkupeitto. Kesken varmaan jo yhtä kauan kuin edellinen. En ollenkaan tiedä miksi. Ehkä siksi, etten tiedä, mihin tarkoitukseen tuota tilkkupeitettä teen.
3. Epämääräinen kasa isoja isoäidinneliöitä vuosilta 2008-2011. Käyttötarkoitus tuntematon.
4. Purppuranvärinen Rose Mohair-tunika. Kesken vasta pari vuotta. Tunikasta piti tulla mammavaate mutta nyt kun tuo toiveissa ollut pikkukakkonen alkaa kohta olla vuosikas, taitaa olla jo liian myöhäistä --> purkuun?
5. Nallelapaset. Kesken helmikuusta asti. Kaipasin talvella ohuita lämpimiä lapasia kintaiden sisään, kun ollaan pihalla poikien kanssa. Nyt taitaa olla taas ajankohtaista kaivaa tuo muumioitunut lapasen resori kolostaan. Tosin sormikkaat voisivat olla monikäyttöisemmät. Ehkäpä vaivaudun siis neulomaan sellaiset.
6. Revontulihuivi Jawoll magicista. Kesken vasta elokuun alusta. Odottaa terävämpiä viitosen pyöröjä. Joululahjakandidaatti, sikäli mikäli lopputulos onnistuu.
7. February Lady Sweater Tokmannin ruskeasta tarjousseiskavekasta. Kesken vaasta pari viikkoa - ja  etenee, toisin kuin edelliset 6.
8. Vellamosukat. Minulle uusien tekniikoiden pläjäys. Hitaasti etevä projekti, joka vaatii enemmän keskittymisharjoituksia kuin pystyn arjessani panostamaan.
9. Kelo-liivi. Inhoan neuloa 10mm pökkeilöillä. Need I say more? Yritän kuitenkin sinnitellä loppuun asti.

Noin. Siinäpä sitä olikin. Nyt on lista tehty - kuka tekisi nuo loppuun? ;) Lupaan setviä kasan pienemmäksi vuoden loppuun mennessä. Huh.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Mustaa pitsiä lämmikkeeksi

Ihan hävettää nämä ikuisuusprojektit joskus. Innostuin Pääsiäisenä ihan äärettömästi virkkaamisesta. Siihen oli syynä Debbie Stollerin loistava "Stich'n bitch - koukussa - virkkaajan käsikirja". Löysin kirjasta kivan boleromallin ("baaribeibin bolero").  Sitähän oli pakko lähteä soveltamaan aivan eri paksuiselle ja tyyppiselle langalle kuin alkuperäinen ohje. Näinpä syntyi sitten ei-niin-baaribeibille-bolero mustasta Nallesta :D Kaikesta innostuksesta huolimatta projekti vain venyi syksyyn asti lankakorin pohjalla. Ja sitten meni aikaa, ennen kuin sai koko hässäkän kuvattua (=miehen motivoitua taas yhteen ihmesessioon kameran kanssa...).


Pelkäsin myös sitä, että minulla ei tulisi pidettyä tälläista vaatetta juurikaan mutta niin vain heti viimeisen silmukan jälkeen iskenyt rintatiehyetukos huolehti siitä, että langatkin piti kiireesti päätellä tästä äkillisen tilauksen saaneesta rintojen lämmikkeestä. Kiinnityssysteemiksi tuli siinä hädässä vaan ketjusilmukkanauhat mutta olisihan tuohon voinut jotain nätimpääkin laittaa. Mutta tässä vaiheessa olkoon nyt noin :D

Taisi muuten olla eka kerta, että virkkasin kohopylväitä. Enkä ole kyllä varma, olenko koskaan virkannut mitään vaatettakaan :-O Virkkaamisessa on todellakin puolensa - tämänkin boleron voisin halutessani jatkaa pitkähihaiseksi ja helman pitemmäksi - neuletta on vähän hankalampi jatkaa, kun kappaleen on valmiiksi neulonut. Ehkäpä näitä virkattuja juttuja tulee joskus lisääkin siis, kun olen tämän taidon uudelleen löytänyt. :) En nyt tosin virkkaa pitempiä hihoja tai helmaa, sillä viimeisetkin mustan Nallen rippeet on kiinnitetty jo seuraavaan tekeleeseen. Ties vaikka musta Nalle kohtasi jo voittajansa? :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vauvalle pusero jämätilkuista


Minulla on pakkomielle. Haluaisin käyttää jokaisesta hankkimastani kankaasta viimeisetkin rippeet hyödyllisesti. Tässä projektissa onnistuin aika hyvin, sillä sain kolmesta kankaasta jääneet minitilkut hyötykäyttöön. Vähän vaati mittailua ja pähkäilyä, että sai jotain järkevää aikaiseksi. Ja niin vauva sai tilkkupaidan.





Apinatrikoota oli jäänyt yli esikoisen apinapaidasta, ruskeaa collegeneulosta esikoiselle ommellusta On the road-hupparista, ja sinistä collegeneulosta kuopuksen (edelleenkin vähän liian suuresta) tähtihupparista. Vain resori oli "korkkaamatonta" mutta sekin oli jo valmiiksi omassa varastossa. Tähän puseroon ei siis tarvinnut ostaa mitään uutta - ja kangasvarasto sai pienen pientä kevennystä :)