On tullut esiteltyä eräskin retroaarre tässä blogissa ja ommeltuakin vähän uusretroa, kuten keväällä poikaselle valmistunut ihana Mustikka-haalari. Minä vaan nyt tykkään iloisestä värisekoilusta :)
Lomusin keväällä mummilan vintillä ja löysin pari omaa wanhaa haalariani ammoiselta 70-luvulta. Toinen oli ihan käypä, joskin kuopukselle vielä iso (ja on vieläkin). Siitä ehkä kirjoittelen vielä joskus..
Toinen, Tutta-merkkinen, suomessa aikoinaan (!) valmistettu haalari puolestaan oli aivan toivottamassa kunnossa. Olen melko varma, etten ole ollut tuon haalarin ensimmäinen käyttäjä, vaan joku sukulaislapsonen on siinä jo minua ennen vaipoissaan heilunut. Jostain syystä sen kuitenkin ongin mukaani ja hautasin ompelukopperoni ongelmajäteosastolle... kunnes se eräänä kauniina päivänä taas rupesi sieltä riekkumaan hassuissa ja iloisissa 70-luvun aamunkoiton väreissään. Pakkohan se oli sieltä ottaa tarkasteluun.
Tältä se näytti:
Söpö alkuperäinen metallinen rengasvetoketju oli lähtenyt raiteiltaan. Se oli menetetty.
Haarat ja pylly olivat monesta kohtaa puhki saumojen kohdalta.
Mutta.... saumojahan voi ottaa kätevästi vähän sisään... ja sopiva vetoketjukin oli kokoelmissa, joskin ei rengasvetoketju.
Koska haalari tulee äidiltä pojalle, ommellaan nyt jämätilkusta leikattu Metsolan traktorikin tuohon rintapieleen.
Ja taas on haalarilla kilometrejä edessä - koko on nimittäin vielä pikkukirpulle aika reilu!
Tarinan opetus: hyvää, joskin kulunutta EI kannata heti heittää menemään. Korjaaminenkin on sallittua.
Tällä simppelillä korjauksella mennään myös käynnissä olevaan MaMa-haasteeseen, jonka aiheena on korjaus.
1 kommentti:
Ihanan käytännöllinen korjaus -kiitos osallistumisestasi!
Lähetä kommentti