Vauvavuosi

Viikonloppuna juhlimme haikeina vauvavuoden päättäjäisiä, eli 1-vuotissynttäreitä. Itse vuosikas oli kovin hämmentynyt moisesta tohinasta ja kynttilän puhalluksessa isoveli sai auttaa. Lahjat kyllä olivat mieluisia. (Isoveli avasi paketit enemmän kuin mielellään! ;))

Vauvavuosi oli ihana ja kamala. Aika, joka ei koskaan enää palaa. Mittaamattoman arvokas. Olen onnellinen, että saan vielä hetken olla kotona lasten kanssa, sillä niin paljon tapahtuu pienen lapsen elämässä niin lyhyessä ajassa.

Ensimmäinen vuosi on se, jonka aikana tapahtuu eniten. Minä olen ihminen, joka ei haluaisi missata lapsensa ainoatakaan hymyä, ensimmäistä sanaa, riemua siitä, kun oppii uuden taidon tai ottaa ensimmäisen hapuilevan askeleen. Tuo ensimmäinen askel on vielä ottamatta, vaikka meillä tukea vasten on jo tovi kävelty. Minua se ei harmita lainkaan. Eikä sekään harmita, että pari kertaa päivässä otan lapseni vielä rinnalle. Koko napanuoraa en ole vielä valmis katkaisemaan. Eikä hänkään, onneksi, vielä <3

Veikkaan kyllä, että tässäkin suhteessa käyntiin pyörähtänyt kakkosvuosi tuo nopeassa tahdissa isoja muutoksia. Jossain vaiheessa tulevan vuoden aikana, luovutan lapseni ekaa kertaa päiväkodin tädeille - ja hän aloittaa elämän, josta en tiedäkään ihan kaikkea. Voih, jo ajatuskin nostaa tipan äitimuorin linssiin :-/

Menneen vuoden aikana vauvamme valvotti paljon, sairasteli paljon, oli usein itkuinen ja kiukkuinen. Moni kitinä olisi varmaan vaimentunut, jos kaveri olisi oppinut käyttämään muutakin tuttia kuin äitiä :) Kaikesta huolimatta, hän on antanut meille vanhemmille valtaisasti iloa. Hänellä, kuten isoveljelläänkin, on luonnetta, jolla pärjää elämässä. Nämä veljekset eivät istu hiljaa paikoillaan, vaan heidät huomataan. Ehkä heistä tulee taiteilijoita, urheilijoita, yrittäjiä...? Kuka tietää, mutta jos yläkertaan voi esittää toiveita, toivoisin ennen kaikkea, että heistä tulee onnellisia valitsemallaan tiellä.

Pieni ukkeli on nyt 1-vuotiaana melkoisen leikkisä tapaus. Hän pitää eritoten autoleikeistä, isoveljen huoneessa olevasta leikkikeittiöstä ja pallon huitomisesta mailalla. Vaikka mennään vielä nelivedolla, se ei haitaa - palloon voi osua kontallaankin! Ulkona hän istuu mielellään keinussa tai seurailee isoveljen mailapelejä kärryistään.

Öisin nukutaan jo huimasti paremmin kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Joskus lipsahtaa ihan koko yökin nukkuen. Yleensä kitinä alkaa n. klo 5-6. Jos kitinä yltyy kovin, lohtu löytyy nopeasti rinnalta. Poikkeuksena ovat ajat, jolloin tehdään hampaita tai sairastetaan. Iskän töihin lähtö aamuisin on aina suuri kriisin paikka. Onneksi ikävä unohtuu nopeasti, kun ruvetaan leikkimään.

Ruokien suhteen hän on valikoiva. Äidin lautanen on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin oma. Hän voi tyynesti jyrsiä isoa leivänpalasta mutta hiemankin kokkareinen vauvanruoka saa yökkäilemään :-) Aamuisin pitää nopeasti saada puuro hedelmäsosella. Tällaiseen ateriaan on myös hyvä päättää touhukas ilta.Välipalaksi hän ottaa mielellään maustamatonta jugurttia (myöskin hedelmäsoseella).

Yksi asia on kuitenkin varma: hän on herkkusuu :) Syntymäpäivätarjoiluista parhaiten maistui äidin ja isoveljen yhteistuumin leipoma porkkanleivos. Kakkuakin maistettiin.

Kakku oli onnistunut ja huikean, muikean suklainen. Resepti on Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku". Kuorrutuksena vielä suklaakermakuorrute rouhituilla manteleilla ja reunoille pursotetulla kermalla. Älä kokeile tätä kotona, jos haluat laihtua :D

Kiitoksia kaikille tätäkin kautta tulleista onnitteluista! <3

Ilokseni olen saanut monia uusia lukijoita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!