Mustaa pitsiä lämmikkeeksi

Ihan hävettää nämä ikuisuusprojektit joskus. Innostuin Pääsiäisenä ihan äärettömästi virkkaamisesta. Siihen oli syynä Debbie Stollerin loistava "Stich'n bitch - koukussa - virkkaajan käsikirja". Löysin kirjasta kivan boleromallin ("baaribeibin bolero").  Sitähän oli pakko lähteä soveltamaan aivan eri paksuiselle ja tyyppiselle langalle kuin alkuperäinen ohje. Näinpä syntyi sitten ei-niin-baaribeibille-bolero mustasta Nallesta :D Kaikesta innostuksesta huolimatta projekti vain venyi syksyyn asti lankakorin pohjalla. Ja sitten meni aikaa, ennen kuin sai koko hässäkän kuvattua (=miehen motivoitua taas yhteen ihmesessioon kameran kanssa...).

Pelkäsin myös sitä, että minulla ei tulisi pidettyä tälläista vaatetta juurikaan mutta niin vain heti viimeisen silmukan jälkeen iskenyt rintatiehyetukos huolehti siitä, että langatkin piti kiireesti päätellä tästä äkillisen tilauksen saaneesta rintojen lämmikkeestä. Kiinnityssysteemiksi tuli siinä hädässä vaan ketjusilmukkanauhat mutta olisihan tuohon voinut jotain nätimpääkin laittaa. Mutta tässä vaiheessa olkoon nyt noin :D

Taisi muuten olla eka kerta, että virkkasin kohopylväitä. Enkä ole kyllä varma, olenko koskaan virkannut mitään vaatettakaan :-O Virkkaamisessa on todellakin puolensa - tämänkin boleron voisin halutessani jatkaa pitkähihaiseksi ja helman pitemmäksi - neuletta on vähän hankalampi jatkaa, kun kappaleen on valmiiksi neulonut. Ehkäpä näitä virkattuja juttuja tulee joskus lisääkin siis, kun olen tämän taidon uudelleen löytänyt. :) En nyt tosin virkkaa pitempiä hihoja tai helmaa, sillä viimeisetkin mustan Nallen rippeet on kiinnitetty jo seuraavaan tekeleeseen. Ties vaikka musta Nalle kohtasi jo voittajansa? :)